torstai 10. tammikuuta 2008

Tällä viikolla olen aloittanut viimeisen opintoihini kuuluvan harjoittelun, pahamaineisen ja pelottavan p ä ä t ö n.

Kyllä se on kummallista, miten välillä tuntuu, että...

6 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

Käyn blogiasi silloin tällöin vilkaisemassa, vaikkei se omaan blogiini (käsityöyrittäjyyteen) millään tavalla liitykään.

Blogisi yleisilme on tyylikäs ja kuvat hyviä. Kirjoitat mielenkiintoisesti. Tykkään myös vanhoista taloista.

Onnea ja menestystä opintoihin!

Stanna kirjoitti...

Onnea vain sinne, ja innostusta. Varmaan aivan yleinen olotila jokaiselle opiskelijalle jossain vaiheessa. Muistele sitten itse opena kun näet vastaavan ilmeen luokasta että itsellekin on käynyt joskus niin.

tuike kirjoitti...

Onnea päättöön! Toivottavasti saat viisaat ja kannustavat ohjaajat.Jos olet selvinnyt opiskeluissa päättöön asti , selviät kyllä siitäkin. persoonallinen blogi sinulla.

Liivia kirjoitti...

Samasta syystä itse en ole valmistunut koskaan.
Mutta onnea sinulle ettei käy samoin.
Toisaalta omaa menoani ja oloani ei ole koskaan haitannut paperin puute, mutta KAIKKIA muita se tuntuu rassaavan minunkin puolesta.
Aina kysytään koska meinaan valmistua, ennen änkytin jotain epäselvää vastaukseksi, nykyään artikuloin selvästi "en koskaan". Se lyö yleensä jauhot suuhun.

HannaKonna kirjoitti...

Onneva!

Heh, voin yhtyä Liivian sanoihin ja tunnustaa etten ole koskaan vielä itsekään valmistunut! :O ;) Jostain syystä koulut jotenkin vierastavat minua. Unelmoin ehkä vielä jonain päivänä valmistuvani...joksikin. Se on ihan totta että muut ihmiset odottavat aina tiettyjä asioita ja valmistuminen johonkin ammattiin on varmasti yleisin kuumottava asia.

Muttah, vielä mainitsen että haluan ojentaa sinulle You Make My Day-kunniamerkin!

maijja kirjoitti...

Nyt alkaa jo tuntua, että ei tämä aivan niin kamalaa ole kuin pelkäsin... itse asiassa aika löysää. Mutta flunssa - äkäinen sellainen! - ei paranna menoa.

Hanne; kiitos palautteesta! Ja kiitos kannustuksesta kaikille :)

Liivian ja Squickien tavoin on mielessä käynyt opintojen alkuvaiheessa jättää leikki kesken. Nyt on kuitenkin neljä vuotta takana, ja jos tämän kevään ankara kadonneiden opintoviikkojen metsästys tuottaa tulosta saan paperini ulos. JEE!

Ja suunnaton kiitos S quickielle kunniamerkistä.
Mikä ihme se on?