S a n a t o n suru

Tätä viattomien lasten päivää Piukin suree.

Voimia kaikille,

mielellään annos minullekin.

(ja viekää joku tämä kysymysmerkki pois minun päästäni)

Hirvittävän pitkä ja piinallinen blogitauko katketkoot!

Pitkähkö päivitysväli selittynee joulun kiireillä, netittömyydellä, runoesiintymisillä, matkustamisilla, ihanilla vierailijoilla
(Kiitos vielä käynnistä Saara, Katja, Saija ja Sari!),
opintojen viimerutistuksilla ja sijaisuuksien tekemisellä.


Viime viikkojen harvinaisen ihana rauha taltioituneena yhteen kuvaan:
Ollappa aina aamuisin aikaa nauttia, aikaa lukea, aikaa seistä peilin edessä ja aikaa kuunnella itseään; ottaisiko vielä kolmannenkin kupposen t e e t ä ?



Talo lämpiää puilla, ja siinä riittää mukavasti puuhaa. Silloin tällöin pidetään emäntäkumppanini kanssa hakkuutalkoot, ja hakataan puita kerralla useamman päivän tarpeisiin. Puuvarastomme alkaa kyllä uhkaavasti huventua, eikä muutenkaan olla ihan ongelmitta selvitty...

Tällainen viesti pärähti puhelimeeni Älä osta mitään päivänä:

"Kuule Inkeri, se on meän laetettava uus kirves.
Ejellinen meni poekki kahtoppa niittuota."

V O E !

Ei siinä auttanut muu kuin lähteä kirveenhakureissulle.
Uusi kirves on kyllä hieno ja tehokas.


Taas tarkenee.
Tuntuu oudolta, että tällaisilla melkein plussakelin ilmoilla joutuu lämmitäämään paljon enemmän, kuin kovilla pakkasilla. Kuulema johtuu kosteustasapainosta?
Siitä minä en tiedä mitään, paitsi että tarvitsen k a k s i p e i t t o a .


Kissaherramme Piu on muuten siitä erikoinen tapaus, että se pelkää yhtä asiaa vaille KAIKKEA. Piu pelkää

ääniä
aivastuksia
vedenkeitintä
vieraita, erityisesti miesvieraita
yllättäviä tilanteita
muutoksia
leikkimistä
syliin ottamista
pieruja
ompelukonetta
kolinoita, kilinöitä, kalinoita
...
melkein kaikkea.

Mutta Piu ei pelkää puiden hakkaamista.

Piu tulee ihan lähelle ja kiehnää jaloissa, kiehnää kirvettäkin vasten.
Pelkotila siirtyy kissasta puunhakkaajaan.

Läheisissä ihmissuhteissa Piu on pelkoihinsa nähden uskomattoman luottavainen ja hellä kissamies. Katti tulisi vaikka saman nahan alle, jos se olisi mahdollista. Se tulee niin lähelle kuin mahdollista, taiteilee kyljellään nukkuvan kaverinsa päällä jotta pääsisi mahdollisimman lähelle - mieluiten ihan iholle. On kyllä ihanaa, kun Piu rakastaa, mutta se on myös tukalaa. Kissa on v a l t a v a. Piu on melkein kultaisen noutajan kokoinen! Ei kuitenkaan lihava, vaan jäntevä ja lihaksikas.


Piu on kuin Hiiriä ja ihmisiä -kirjan Lennie: lempeä jättiläinen.

En uskalla liikkua!

Makoilen valtavan kissani alla

kuin en muuta voisi;

luotettu olo lämmittää.

Vihreät silmät suljettuna

kissa kyntää kynsillään

minun rintaani,

se kehrää.

Oi, tämä kissa minua

ihmistä rakastaa,

en uskalla liikkua.

Maijja 2007

Tomi Traktorin takana piilottelee
pieni KUMMItuseläin sekä jättiläismäinen isosisko.
Paljon jouluisia terkkuja siskon lapsille :)! Jouluna nähdään.


PS.
Suosittelen lämpimästi yläasteen opettajien sijaisuuksia kaikille niille, jotka tahtovat kohentaa itseluottamustaan ja pidentää bloginsa päivitysväliä.
Parantaa muuten myös haukkumasanojen tuntemusta.

Kauneimmat joulurunot ja -laulut

JOULURUNO

Arvaas,
kun minä olin pieni pienoinen
oli minulla yksi toive Joululle.
Minä toivoin imurin sinisen.
I M U R I N !

Jos nyt kysyisit, niin
arvaa vaan kuuluisiko imuri minun
Joululle esittämiini pieniin toivomuksiin

eipä kyllä niin.
Minä Joulun valoa väriä tahtoa taikaa toivoisin
ja lahjaksi mieluiten villasukkia ja halauksia ottaisin
imurin jos saisin melkein suuttuisin


mutta
minä olinkin pieni pienoinen
ja Joululle pienoisen toivomuksen
minä imurin muodossa esitin,
en osannut toivoa joulun tunnelmaa
en väriä valoa ilosanomaa, en mitään jo olemassa olevaa

voi kunpa saisin leikkisen sinisen imurin.

Arvaa,
sain tuhat lahjaa.
Minä pienimmästä avaamisen aloitin
ja määrätietoisesti kohti isompia etenin
ja kyllä minä sen Joulun siinä menossa muistin
ja monenlaiset tunnelmat tunsin

mutta arvaa,
sen Joulun ihmeellisen taian minä
silloin kerran pienen pienenä koin
kun lahjoista isoimman avattuani
minä onnesta kaiuin ja onnesta soin,

ja minä tanssin ja lauloin
ja ympärillä kuulin kun kiireiset sydämet suli
ALVATKAA!
TÄÄLLÄ ON TE TININEN LEIKKINEN I M U L I !

MAIJA R.

10/ 2 0 0 7

Tervetuloa Kauneimmat joululaulut ja -runot tapahtumiin Kajaanissa!

Sunnuntaina 9.12 kello 18 Linnantauksen seurakuntakeskuksessa

Sunnuntaina 16.12 kello 18 Lehtikankaan kirkossa

Tehnyt löytöjä

Monet ovat kertoneet blogeissaan omista kirppislöydöistään.
Tässä yksi tarina sulkeutuneesta löydös - y m p y r ä s t ä .

Ehkä Maailman Paras Löytö I K I N Ä :

Kengät, 2 euroa.
Kuin uudet.
Kuin jalkaani tehdyt.

Täydellisille kengille on tietenkin täydellinen pari:
laukku, joka on t a r k o i t e t t u niiden kanssa käytettäväksi.

Laukku löytyi Heitteiltä, komerosta.
Oikeastaan se komerokin on löytö, sillä se piiloutuu paneliseinään melko hyvin panelisessa puvussaan. Laukku siis odotteli minua komerossa.

Veska oli TÄYNNÄ edellisen omistajan kirjeitä,
jotka siirsin kuuliaisesti muovipussiin odottelemaan noutajaa.
Kirjeiden lisäksi laukussa oli monta pientä kullan väristä valokuvakehystä (niissä ei tosin ollut valokuvia, vaan ne samat hymyilevät naamat, jotka olivat kehyksissä olleet jo ostohetkellä).
Kahteen kehyksistä tein tussipesu-tekniikalla omakuvat.


Eli löytöjen löydöt;
Kengät, laukku, kehykset.

Pakkanen kiristyy - panokset kovenee

Täsä on meijän vessa

Heitteille jättäytyneiden hotelli on monin tavoin kummallinen asumus, vuosien saatossa täysin omanlaisekseen kerrostunut hauska talo, mutta yksi hilpeimmistä yksityiskohdista on ehdottomasti meijän v e s s a.

Vessaan mennään kylmästä eteisestä - hrrrr- komeron oven kautta.
K O M E R O N

O V E N.

(jos olet yli 165cm, kumarru.)

Vessa on kooltaan 100 x 130 senttimetriä,
ja siellä on kaikki tarvittava:
WC-pönttö, lavuaari, peili, valo ja patteri.
(ja lämminvesivaraaja, meikkipiipertimet ja fööni, tietenkin.)

Niilläkin jo p ä r j ä i s i .



Seinien väri aiheutti ensin tinnitystä, mutta siihenkin on jo tottunut. Oikeastaan utuinen vihreä sopii aika kivasti muiden tavaroiden oranssin ja punaisen kanssa!


Peräseinä on hiljalleen täyttynyt kuvista ja korteista.

Harmi vain, että ne ovat asioidessa selän takana...mutta on niistä iloa hampaita pestessä.



Oikeastaan Heitteille jättäytyneiden hotellin vessassa on aika paljon samaa Tunteellisen pupun vessan kanssa. Molemmat näyttäisi olevan pieniä ja ihania!

Ja tämä viimeinen hassutus näyttää kyllä perunalta, mutta se on

s a i p p u a !

Polttanut k y n t t e l i ä

Tähän tuli r u u s u .

Tähän siipi e n k e l i n .

Tuuskannut

On ollut jo k a u a n tarkoitus laittaa lisää asiaa, mutta on ollu aivan naurettavan pitkiä koulupäiviä (8-12h). Kaiken lisäksi koulussa on niin kylmä, ettei se voi olla ihmisoikeuksien mukaista... sitten kun
v i h d o i n
päivä on ohi, pitää vaan rääpästä tulet pesään ja käpertyä odottamaan lämpöä ja unta.


Syntyy aikavääristymiä. Sitä luulee kellon olevan viisi, kun se on yhdeksän.

Yhtenä iltana aioin alkaa katsomaan "Hiiriä ja ihmisiä" dvd:ltä, kun kello olikin jo yli kymmenen.
En sitten katsonutkaan. :(



Rankkaa.

Tässä kuitenkin yksi kuva karamellivärillävärjäyskokeilusta:

Paremmalla ajalla lisää, siihen asti h e i.

Touhunnut pihalla

Kiitos paljon kaikille jotka ovat jo ehtineet kurkistaa Heitteille jättäytyneiden hotelliin. Joukossa taisi olla jokunen, joka on o i k e a s t i piipahtanut Heitteillä.

Tämä blogimaa vaikuttaa vielä vähän oudolta ja toivonkin saavani paljon hyödyllisiä vinkkejä ja 'tavoille opettamista'. Osaisiko joku vaikka heti kertoa, että pitääkö kysyä lupa ennen kuin lisää jonkun omaan linkkilistaan? Ystävällistähän se varmasti on, mutta myös aika työlästä... On paljon ihania blogeja, joihin haluaisin opastaa muutkin kurkistamaan.

Tässä syksyn tunnelmaa H e i t t e i l t ä .


Parasta Heitteillä olemisessa on ehdottomasti aamut. Ne aamut, kun keittiön kolmannelle jakkaralle hyppää Piu-kissa ja pussailee minkä kerkeää. Kiireettömät aamut jaffakeittiössä.
Kirjoitan enemmän talosta ja sen ominaisuuksista ja omituisuuksista pikimmiten.
Tärkein ensin:

Se ei ole k a u n i s ,
mutta se on kodikas.

Tässä vielä Piukeli sentään, voivoivoi.

Sekaan vaan.

Aikani kaikkia kauniita, inspiroivia ja kannustavia blogeja luettuani päätin perustaa omani. Tervetuloa siis seuraamaan Heitteille jättäytyneen elämää! Tänne ajattelin laittaa kuvia ja sanoja elämästä, käsitöistä, kuvataiteesta ja runoudesta.

Asun keltaisessa rähjäisessä talovanhuksessa ja elän poikkeuksellista opiskelijaelämää. Aamut alkavat keittiön liedessä rätisevällä tulella, ja koulun jälkeen kotona odottaa talollisen työt.
Talon emännyyden jaan yhdessä kaverini kanssa, isännän paikkaa hoitaa arka kissaherra Piu.

P ä i v ä ä k ä ä n
en vaihtaisi pois.