Kaksi hautaa

Päivä kaunein sammuva on,


kukka kuolee korvaamaton.


Kun päättyy tää,
muisto vain jää.

Kun päättyy tää,
m u i s t o
vain jää.

Raskas on rakkaita matkaan saattaa!

P i l k e t t ä (silmäkulmaankinko?)

Voi voi voi - polttopuut ovat loppuneet. Nyt on helppo, halpa, hyväntuulinen ja kotiinkantava halkokauppias haussa. Ongelma on todellinen!

V i i m e i s i ä viedään.

Jäljellä on enää s y l i l l i n e n vanhassa pärekorissa.

Piharakennuksessa on noin metrin korkuinen muhakerros, jossa on siellä täällä ihan polttokelpoisia puukalikoita. Osa kirjan, osa tulitikkurasian kokoisia. Sitä tuntee olonsa tulitikkutytöksi, kun kynsikkäät käsissään pyörittelee palikoita 'rantteelta', yrittäen löytää jotain poltettavaa. Noita noppia on noin säkillinen tai pari, eli korkeintaan parin päivän tarpeisiin.

Aamulla ei tarkene enää syödä jääkaappikylmää porkkanaa...

...pelkään sinisissähuulissani polttavani jotain korvaamatonta!

Aika lunastaa lupauksia?

Blogilistaan kirjautuessa harkitsin kauan, miten Heitteillä jättäytyneen luokittelisin. Päädyin yltiöoptimistisesti seuraaviin:

asuminen
kuvataide
maalaaminen
k ä s i t y ö t
opiskelijaelämä
r u n o u s
tuunaus
valokuvaus
virkkaus

Onneksi en laittanut neulontaa!

Asumista, valokuvausta, opiskelijaelämää ja runoutta täällä on enemmän tai vähemmän löyhästi käsiteltykin, muut ovat kuin huomaamatta unohtuneet.

Vakaana päätöksenäni on lisätä asiaa elämäni muistakin puolista; erityisesti kuvataiteesta ja käsitöistä.

Minä olen, näettekö,

ilmassa on hetken minun henkeni.

Tuohon taivaan tuhkaan minä

astuin röyhkeän jonon askeleitani.


Sanat saavat jäätyä suuhuni,

pakkanen saa paimentaa,

talvi tulla turkkiini.


Hetken on ilmassa henki

alla talvi, askel, hanki

- kyllä minä olen.

Loppuun vielä harjoitteluluokan h u r m a a v a t harakat!

(Pakko myöntää, ettei harjoittelu tunnu yhtään hassummalta ;] )

Oo mikä kunnia.

"Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."

Kiitos Squickie antamastasi kunniamaininnasta. Pidän itseäni yhä aika untuvikkona tässä blogittamisessa, ja jokaista kommenttia iloitsee ihan kuin ihmeen innoissaan: täällä K Ä Y kurkkijoita. Tuntuu mukavalta. Ja että joku oikein tahtoo erityisesti minua muistaa - ihanaa.

Itse lähetän tätä kunniamainintaa eteenpäin näihin mielenkiintoisiin blogeihin:

Hannan huone

Stannan elämää

Nurjat

Liivian talossa

Unelmaelämää?

Pretty gingham

Little thimble

.chocolate circus

Kahden kielen väkeä

Ja viimeinen kunniamerkki menee Tiina-siskolle.

(tosin saat sen vasta kun uskaltaudut jakamaan parhaat reseptisi / Annin komeimmat kommentit / omat touhuilusi tai mitä ikinä blogisi sisällään pitäisikään. ASTU JOUKKOON :) )

Blogimaa = h y v ä m a a.

MUOKS: Jostain syystä ei suostu tulemaan välejä tähän tekstiin ja näyttää kamalalta. Viisikään entteriä ei tee mitään vaikutusta. Kamalaa. Voikohan flunssa tarttua tietokoneeseen?

Tällä viikolla olen aloittanut viimeisen opintoihini kuuluvan harjoittelun, pahamaineisen ja pelottavan p ä ä t ö n.

Kyllä se on kummallista, miten välillä tuntuu, että...

Mennee sevon

Bulgariassa on julistettu hätätila talvimyrskyjen ja kovan pakkasen vuoksi, sanottiin uutisissa. Montako t u h a t t a kilometriä etelämpänä Suomea Bulgaria on?

Silti siellä on talvi - meillä on kuuraa.

Mitä tämä tämmöinen on?

Vetää h i l j a i s e k s i .

Joulu meni jo.

Viime päivät ovat menneet monenlaisissa mietteissä, päällimmäisenä kuitenkin suru nuoren sukulaisen suunnattoman surullisesta kuolemasta. Vuosikin ehti vaihtua kuin huomaamatta!

J O U L U .

Joulun ajan Heitteille jättäytyneiden hotelli oli hetken hiljainen. Itse olen yhä loman vietossa pohojammaalla; täysin heitteillä olen vasta viikonloppuna. Toisaalta on ollut ihana olla kotonakotona ja nauttia lomapäivistä ja jouluherkuista, toisaalta ikävä omiin nurkkiin on jo kova.

Joulu täällä lakeuksilla oli erilainen kuin aiemmat - l u m e t o n .

Jouluaamuisen kävelyn lumisaldo jäi heikoksi: yksi ainoa lumirinkeli!

E r i k o i n e n .

Selitys taitaa löytyä marraskuisen lumilinnan raunioista?

Perinteiden mukaisesti joulupäivä vietettiin vanhempieni luona. Jouluruokaa, pelailua, siskonlasten leikkiä ja mukavaa yhdessä oloa. Jännää silti, miten äkkiä j o u l u f i i l i s katoaa... Joulupäivänä oli jo vähän höhlä olo joululauluja pianolla soittaessa! Nyt tuntuu, että joulusta on ikuisuus.

Uusiin haasteisiin!

Toivon kaikille mukavaa ja merkityksellistä uutta vuotta 2008!