maanantai 5. toukokuuta 2008

Oodi Viena K:lle

Kaksi runoa,

ensimmäinen toukokuulta 2007
jälkimmäinen toukokuulta 2008.

(!!! Katsokaa nyt mikä meininki tuossa kuvassa!!! Viena, oot parasta hassuttelu seuraa, tai silleen et hei vaan * hui okei kaikki on vaan ihan okei moi! Terkkui Piukkerilt sinne Hietsuun.)


Kaltevan lattian 1


Rosoisen elon, kaltevan lattian,

ruuanlaiton ja kiehuvan kattilan,

kylmän suihkun, kissan,

puun kannon, aamupissan,

minä sytyttämässä pesää,

odottamassa kesää,

ja saunan löylyn hämärän,

yön kähmän, aamun kämärän,

hiljaisen huopaisen oven,

entisessä elämässä olleen loven,

roudan nostaman kuistin,

dementian ja huonon muistin,

imuroinnit, aukaisut pellin,

liitutaulussa viesti hellin,

eteisen komeron, vintin kolinan,

viimeisten lämpimien solinan

kun katoavat uumeniin,

alas alas viemäriin,

nämä muistan, myös keltaisen,

synkän, yksinäisen,

jonne eloa, väriä, valoa,

huurteista aamunkajoa

minä asumaan jäin

- yllättäin-

ja seuraakin sain

kun sinne kissan hain,

nivalalaisen, navettamaisen,

diivan kissanaisen,

sen muistan ja naurattaa,

ei voisi edes aavistaa

että punaviini, tee ja maito

kissan korvat, kuuntelemisen taito

elämästä elämää tekee,

ja muistan kotimatkat, naapuritalot,

tarkoin säästetyt koivuhalot,

vieraskirjaan kirjatut sanat,

puhutut lauseet, syödyt munat

ja ne lättykestitkin ja synttärikiisselin,

pitämättä jääneen kuutamolla-pelin,

kuiskaukset illalla lävitse huovan,

kynttilän tunnelmaa tuovan,

keltaisen talon

lumoavan valon

ja sen halun olla elossa nyt,

yksinkertaisesti heitteille jättäytynyt,

väkevä tuulten koettama kivi

elämä muovaisi rivit

minut

ja kaiken lisäksi minä muistan sinut.




Kaltevan lattian 2

Entä evakkosiskot, muistatko heidät?

Inkerin ja Vienan

– siis meidät –

entä muistatko mitä on olla

omalla kartanolla,

olla oman taivaan alla,

olla varpaat kaltevalla lattialla,

olla joka ilta yökylässä toisillaan,

olla kotileikkejä kodissaan.

Olla missä helvetissä milloinkin

ja hassutella vielä silloinkin

kun on itkua auringon valossa;

viimeinen päivä tässä talossa.

Muista.

Vain kolme minuuttia runoon tarvitaan
ja kyllä me vielä tavataan!

9 kommenttia:

Lellu kirjoitti...

WAU. Ei voi muuta sanoa. Upeat runot. Varmasti haikeaa lähteä, vaikka kotiin oletkin menossa. Kaikkea hyvää toisen kaupungin kotiin.

stanna kirjoitti...

Siinä se taisi teidän heitteillä olo tullakin kokonaisuudessaan. Runoa lukiessa muistui se teidän ihana vieraskirjakin mieleeni, mitäs sille nyt tapahtui. Kumpi teistä sen sai vai jäikö se heitteille jättäytyneiden hotellin komeroon odottamaan seuraavien asukkien aarteen etsintää ?

maijja kirjoitti...

Kiitos Lellu, haikiaa ja vaikiaa. Mutta toisaalta helpottavaa pitää vaatteita vain yhdessä kaapissa ja nukkua joka yö pumpsin kanssa vieretyksin!

Stanna, ihana vieraskirja on tikutettu joka sivulleen täyteen, ja viettää nyt lokoisia eläkepäivä täällä, missä on rapu merrassa ;)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Inkeri!!! Silmäkulma rupesi kimaltelemaan mutta mieli piristyi myös. Parhaat herkut mummeli laittaa ja parhaat jutut Inkeri! Minäpä jatkan (toivonmukaan) noususuhdanteista oloani täällä Hietsussa ja koetan pitää mielessä että t***iväki pärjää aina!! t:viena k

Anonyymi kirjoitti...

tammikuu 2008:

"kultaisten lintujen alla,
on viisarit pyörineet jo vuoden verran,
ikävähän sitä tulee sitten maailmalla,
sitä missä pesää laitettiin kerran.
- missä on tomumaja,
josta pitkälle aamuun kuuluu tuhinaa,
missä on katkennut kirves ja puuvaja,
kuuluuko halkopinon alta suhinaa?
missä liioin lemmitä ei,
niin - asiasta kyllä puhutaan.
voe´ joku kahvikonjakit vei,
viikatetta seinälle ripustetaan.
missä lankoja värjätään,
rypytetään piirakoita,
kissan täräjävän hännän nään,
joku luulee - siellä asuu noita!
missä parsitaan leninkiä,
ssh! tulee runo nyt..
ovensuussa lojuu hyvänlaisesti kenkiä,
onko taloon suurikin joukko pesinyt?
läikehtivää elämää,
kotia siellä pitääkin vain kaksi muoria,
kuulehan ystävä miete tää;
aurajuuston kanssa voisi kokeilla vielä poikia nuoria!"

- Viena Karjalainen-

Anna Emilia kirjoitti...

Mahtavuutta! Sinulla nainen se on sana hallussa ihan käsittämättömällä tavalla. Toivotan onnea ja menestystä tulevaan kotiin. Viena K. vaikuttaa mainiolta tyypiltä. Kuin myös sinäkin.

Kanerva kirjoitti...

Upeaa. Hiljaiseksi vetää tälläiset sanat.

Kiana kirjoitti...

Nyyh, minullakin tulee ikävä kamalan ihanaa taloanne!

soila seferiina kirjoitti...

ihanaa ja hullun kaunista!