sunnuntai 4. toukokuuta 2008

J O T A I N, osa 2

Jotain on nyt kyllä jäänyt kertomatta...



Se talo, josta tämä blogi löyhästi kertoo, tyhjentyi asukkaistaan toissa päivänä.

Viena K:ta kutsui maailma, minua toisen kaupungin koti. Piun uudesta kodista kerroinkin jo aiemmin. Evakkosisaruus Heitteille jättäytyneiden hotellissa oli sidoksissa opintoihin; tarvittavat opintoviikot alkavat olla kasassa, gradut kansissa ja maturiteetit kirjoitettuna. Viena Karjalainen ja Inkeri Suomalainen (alias Maijja) pakkasivat kapsäkkinsä kipein mielin.


TAMMIKUU 2007

TOUKOKUU 2007

TOUKOKUU 2008



Ihanat ajat unelmien kodissa ovat siis takana - miten käy blogin? Eihän tätä v o i lopettaa! En vain osaa päättää jatkaako täällä uusin nimin ja ideoin, vai perustaako rinnalle uusi? Se selvinnee kohta. Muutama päivä taitaa mennä miettiessä!


Ottaa aikansa tottua tähän talottoman elämään.

17 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Voih, tullainen heitteille jättäytyneiden hotelli on varmaan surkea hyvästeltävä.

Minusta voit jatkaa blogaamista täällä, voihan sitä jättäytyä heitteille muuallakin!

Raudaskylän kyläyhdistys kirjoitti...

Haikeaa. Luulen tietäväni miten tärkeä koti heitteille jättäytyneiden hotelli oli.

Tosin meidän sakki (esikoinen varsinkin) oli iloinen kun kuuli, että olet jatkossa lähepänä.

Junika kirjoitti...

Minä yhdyn Kanervaan, heitteille voi jättäytyä ihan missä vaan.

Ja haikeaa.
Mutta uusi koti ehkä joskus jossain ja sija nytkin missä sitten onkaan.

Liivia kirjoitti...

Voihan kökkö että tämä loppuu!
Olin jo kiintynyt teidän ihanaan mörskään.
Ehdottomasti kehoitan jatkamaan seuraavasta osoitteesta. Olen koukussa hienoon tapaasi kirjoittaa ja esittää asiat.

Ja kiitos tästä, tähänastisesta.

magi kirjoitti...

Mä vasta sut löysin!

17 neliötä kirjoitti...

Teillä onkin tapahtunut! On varmasti haikeaa lähteä...

Minä ainakin odotan jännityksellä, mihin blogisi uudet seikkailut vievät!:)

Anonyymi kirjoitti...

Voi haikeus!

Et saa lopettaa kirjoittamista! Tulee muuten liian iso ikävä.

Nähdään :))

Tytti kirjoitti...

Toivottavasti jatkat uudesta osoitteesta! Kiitos tähänastisista kivoista jutuista ja kauniista kuvista.

tuike kirjoitti...

blogisi on ollut yksi suosikeistani; toivottavasti jatkat toisen kaupungin kodista.

kiitos tähänastisesta, toivottavasti tapaamme!

Miia kirjoitti...

Onpas täällä kaikenlaista tapahtunut. Kävin kyllä tuon savuisen kertomuksen lukemassa jo aiemmin, mutten ehtinyt kommentoimaan. Toivottavasti päätät jatkaa blogin pitämistä, missä muodossa tahansa, sillä minä ainakin katselisin kuviasi ja lukisin vauhdikkaita juttujasi mielelläni!

maijja kirjoitti...

Voi kaikki välittää! Ihanaa.

Jatkan kyllä, enää siis harkinnassa että saman vanhan blogin allako, vai vierelle perustetun uuden... Ei minusta näin vähällä pääse ;)

Merja kirjoitti...

Ehdottomasti lisää haluan kuulla minäkin!

Vanhan jättäminen on vaikeaa, siitä kertoo kissankin asento kuvassa.. Mutta se voi olla helpompaa jos alkaa ihan uudelta pohjalta, uudella nimellä. Uskon että keksit jotain uuteen jatkoon sopivaa, tyylisi on hyvin vahva ja omintakeinen.

Onnea uuteen tarinapaikkaan siis!

Anna Emiliaana kirjoitti...

No et kyllä lopeta kirjoittamista! Etkä siis taidakaan, huoh. Kiitos tähän astisesta. Se on ollut lystikästä. Minäkin olin kiintynyt teidän talovanhukseen. Onnea uuteen pesään.

SARI kirjoitti...

No, hyvänen aika. Vasta hiukan aikaa sitten tänne löysin. Jatka ihmeessä. Heitteillä tai missä vaan, ihania kuvia, kivoja juttuja, onnea vaan jatkoon ...

Sanna kirjoitti...

Samat sanat, sun blogia on AINA kiva lukea, vaikka tällä kertaa sulla olikin haikeahkoa kerrottavaa. Mutta kun joku loppuu niin toinen juttu alkaa ja todella hienoa on se, että otat askeleen eteenpäin ja valmistut. Onnea työelämään! Mulla vielä kandin korjaukset kesken, ja huomenna viimeistelen kuviksen sivuaineen:)

maijja kirjoitti...

Anna Emilia - no en kyllä! :D

Kiitos taas kaikille mukavista sanoista. Ne helpottavat eroahdistusta omana pidettyyn kotiin.

Elina kirjoitti...

Minä myös olen yksi faneistasi ja odotan innolla jatkoa! :)