Katselee huonettaan kuin aikeissa palata.
Valoisa kevätaamu lumikuun puolessa välissä
tuuli kävelee seinälautojen raoista
humisee pirtistä pirttiin.
Sinitaivas kääntyy lattiaksi
nostaa kalliolta syliinsä
kantaa, kuljettaa
kuin lasta.
Pohjalla kimmeltää tämän hetken valo.
(Runoiltu maaliskuussa 2008, lähtötunnelmaa jo silloin.)
6 kommenttia:
Olen ehkä hieman tyhmä, mutta miten pääsee uuteen blogiin/mikä sen osoite on?
Jos oli tarkoitus, että kuva sinne veisi, niin mulla se ei ainaskaan johda mihinkään...
Tykkäisin jatkossakin seurailla sun juttujas! :)
Hei iinakraak;
Anteeksi, pidin hassusti itsestään selvänä, että kaikki vanhaan löytävät löytävät myös uuteen, sillä uuden blogin osoite on sama kuin vanhan, mutta vanhalla blogilla on uusi osoite.. Monimutkaisesti selitetty! Lisään kuitenkin linkin tuohon viimeisimpään tekstiin.
Ja tervetuloa seurailemaan! :)
Heh, oli pakko tulla kertomaan, kun eräänä yönä näin unta suuresta, vanhasta ja keltaisesta talosta, jonka pihassa oli puu. Kiipesin siihen puuhun, se oli suuren turkoosin joen yllä, katsoin taloa ja ajattelin että HEI, mähän olen Heitteillä! Miten tää on mahdollista?
Joki ja puu ovat selvästikin oman taloni pihasta, mutta se talo oli tuo ihan sama, mikä noissa kuvissakin esiintyy. :-) Ei ole minkään muun blogin sisältö vielä päässyt uniini!
I loved this post and this blog.
Have a nice weekend
Enpä tiedä seuraatko enää tämän blogin kommentteja, mutta pakko kertoa, että luin KOKO blogin ja se sai monta kertaa hymyn huulille :) En enää muista miten tänne eksyin, mutta ihana blogi! Seuraavaksi pitää kai kahlata läpi tuo uusi.. :D
Heippa Kermaperse;
kommentit pamahtavat näköjään täältä vieläkin sähköpostiin, joten sain viestisi :) Kiitos ihanasta palautteesta ja tervetuloa maijja-blogiin! Toivottavasti käydään tutuiksi.
Lähetä kommentti