Kiirekiirekiire

Kiirettä pitää, mutta elossa olen.

Oikein harmittaa, kun ei ehdi/voi suorittaa päivittäiseksi rutiiniksi muodostunutta blogikierrosta. Aika menee kadonneiden opintoviikkojen metsästämiseen, Klara Gradun kanssa painimiseen ja kaikenlaisiin kotitouhuihin...

Netittömänä tahtoo jäädä paitsioon toisten blogien päivityksistä, mielenkiintoisista keskusteluista ja kommentoinnin arvoisista kuvista, saati sitten oman elämänmenon raportointi kuvin ja sanoin. Kauhukseni huomaan, että t a l o k i n meinaa vauhdissa unohtua:

LUPAAN JA VANNON NÄYTTÄVÄNI KUVIA HEITTEILTÄ!

Elämässä on tänä keväänä monenlaisia muutoksia;

niistä pienin ei ole Piun tuleva uusi koti.

Rakasrakasrakas herra kissa pääsee viettämään kissanpäiviä kadonneen Pertti-kisun paikalle osa-aikais-avomiehen vanhemmille, eli minun appi- ja anoppikokelaille. Arvatkaa vain kuinka mahtavaa se on! Ihan älyttömäntajuttoman simoerkkihimo-hienoa,

saan pitää tuon karvakuonokissan vielä elämässäni! Pikku-Piun.