Minähi!

Keltaisen talon

eteisessä on keltaiset kumisaappaat.

Eteisestä pääsee vessaan, jossa on keltainen meikkipussi



ja (muun muuassa...) keltalaatikkoinen hiusväri.
Toku muutama (yhdeksän, totta puhuen) muukin.

Keltaisen talon keittiössä keltaista ruuassa,

keltaista seinässä

ja keltaista touhuissa.

Keittiön läpi mennään minun makuuhuoneeseen

keltaisiin pehkuihin

keltaisen kissaherran kanssa.

Tavallista tärkeämpi päivä

Laitoin mekon. O h h o h !

Nyt se lähti

Klara Gradu.


Esitarkastuksessa.



Voi jospa koko tekele voisi olla kuin tuo kuvan Latvialainen juna;

risainen, rähjäinen, suruttomasti omanlaisensa ja viimenäkemisen jälkeen POISSA!

Pahoin pelkään, että minä ja Klara tavataan vielä. Huomenna ainakin tutkielman esittelyn merkeissä, ja torstai-aamuna maturiteetin muodossa.

T s u k u t s u k u vaan!

Riika; E V Ä S T Y S T Ä.

Viena K. oli touhunnut huoneeseen odottamaan skumppapullon, suklaalevyn ja ruusun synttäreideni ja matkamme kunniaksi.

OOO mikä ihana yllätys!

Aspara teahouse.

Joku kuuba-pubi vanhassa kaupungissa.

Ruokaa kaikille!

Amelie-teehuone.
Huomatkaa kaikki tämä ihana idea käyttää virkattua pannulappua taimikäspylpyrätuonytsittenonkaan lasinalusena!

Amelie.

Dominoa I love you:ssa.

Punkkua ja tillisipsiä radan varrella matkalla Siguldaan

- mutta tämä onkin jo toinen tarina!

Banana colada ja mojito Pietarin kirkon vieressä olevassa pikkuravintolassa.

Fridays.

Aspara - tämä oli maailman ihanin teepaikka, johon oli pakko tulla uudestaan. Kaupungissa oli kolme 'saman sarjan' eri paikkaa, joista yksi yli muiden. Voin laittaa koordinaatteja, jos löytyy kiinnostusta!

Olutta uusissa meripihkasormuksissa Riian kentällä.


PS:
Kyllä me tehtiin muutakin kuin juotiin.
Me myös syötiin! Ja syötiin muutakin kuin kakkuja...
Käytiin monissa mielenkiintoisissa ravintoloissa, kahviloissa ja kuppiloissa.
Näitäkin voin vinkata, jos joku on matkaamassa Riiaan.

Ja Merjalle superkiitos hyvistä vinkeistä!

Riika; E S I M A K U A.

Satunnaisia totuuksia, osa 4

• Heitteille jättäytyneiden hotelli kuhisee nykyään niitä kutsumattomia vieraita! Millä niistä pääsee?! Hyviä neuvoja otetaan vastaan.
  

• Talossa on kaksi kerrosta, tosin yläkerta toimii vain varastona. Alakerrassa on kylmäkuisti, eteinen, wc, pesuhuone, sauna, tupa ja kolme huonetta. Yksi kamareista on minun, toinen Viena K:n ja kolmas on vain. Sitä kutsutaan yksinkertaisesti 'kolmanneksi kamariksi'. Nämä kuvat ovat kaikki minun kamaristani.

• Talon keittiössä on valurautainen kotiliesi ja minun ja Vienan kamareissa pönttöuunit. Kolmas kamari on uuniton, joten siellä tuppaa olemaan vähän vilpoisempaa. Lisäksi meillä on muutamia irtopattereita, joita pidetään päällä vähän miten raaskitaan.
  

• Minun sänkyni on melkein sähkötaulun alla, joten iltaisin nukahdan vienoon raksutukseen... tosin yleensä tuo raksutus vie yöunet - tuntuu kuin joka älähdyksellä raha karkaisi lompakosta!
  

• Täytin tänään 23 vuotta. Mitä sinä olisit arvellut?

• Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa olevaan kaappiin olen r a k a s t u n u t . Se oli talossa jo minua odottelemassa, kun muutettiin puolitoista vuotta sitten. Soitin vuokranantajalle eilen ja kysyin saada ostaa kaappia... Aikoo tulla jonain päivänä vilkaisemaan. Minun täytyy vielä peilin edessä hioa taktiikkaani: yritän tietysti esittää sen olevan arvoton, mutta hyvää hyvyyttäni voisin viedä sen lojumasta. Tunteet piiloon!
  

• HUOMENNA LÄHDEN RIIKAAN!
  

Palaan ensi viikolla,
kaikkea hyvää kaikille siihen saakka :]

Kiirekiirekiire

Kiirettä pitää, mutta elossa olen.

Oikein harmittaa, kun ei ehdi/voi suorittaa päivittäiseksi rutiiniksi muodostunutta blogikierrosta. Aika menee kadonneiden opintoviikkojen metsästämiseen, Klara Gradun kanssa painimiseen ja kaikenlaisiin kotitouhuihin...

Netittömänä tahtoo jäädä paitsioon toisten blogien päivityksistä, mielenkiintoisista keskusteluista ja kommentoinnin arvoisista kuvista, saati sitten oman elämänmenon raportointi kuvin ja sanoin. Kauhukseni huomaan, että t a l o k i n meinaa vauhdissa unohtua:

LUPAAN JA VANNON NÄYTTÄVÄNI KUVIA HEITTEILTÄ!

Elämässä on tänä keväänä monenlaisia muutoksia;

niistä pienin ei ole Piun tuleva uusi koti.

Rakasrakasrakas herra kissa pääsee viettämään kissanpäiviä kadonneen Pertti-kisun paikalle osa-aikais-avomiehen vanhemmille, eli minun appi- ja anoppikokelaille. Arvatkaa vain kuinka mahtavaa se on! Ihan älyttömäntajuttoman simoerkkihimo-hienoa,

saan pitää tuon karvakuonokissan vielä elämässäni! Pikku-Piun.

Niin se aika menee.

Eilen keitin ennakkoon syntymäpäiväkahveja siskoille, äpelle, isille, Rekopekolle ja mummulle toisen kaupungin kodissa. Hulinaa! En todellakaan ole mikään leivonnaisten leipoja, joten oli melkoinen homma saada pöytä notkumaan. Uuni oli kuumana varmaan viisi tuntia, kun osa-aikais-avomiehen kanssa leivottiin kaksi täytekakkupohjaa, juustokinkkupiiraisia, ananas-kookoskakkua, tonnikalapaistosta ja savumuikkupiirakkaa. Oikeastaan se oli ihan mukavaa, mutta toisaalta myös masentavaa... Kakkupohjiakin tehtiin kaksi sen vuoksi, että ensimmäinen oli ihan luttana (eipä sillä, niin myös toinen). Juustokinkkujutut olivat aika muodottomia, mutta maukkaita kyllä!

Onnekseni minulla on monta muuta taitoa joilla rehennellä - ei kaikkien tarvitse olla superkondiittoreita superkakkuineen supertoimivissa keittiöissään supertäydellisine etikettitaitoineen.

Uutta ja vanhaa vihreää

V A N H A A V I H R E Ä Ä
Heitteille jättäytyneiden hotellissa.

Tämä viesti tulee jo toista kertaa:

Älä...

...unohda...

...muistuttaa kasvien kastelusta ja rakastamisesta.
TEIN SEN TAAS!

* * *

U U T T A V I H R E Ä Ä
toisen kaupungin kodissa.

Tiiina antoi minulle nämä sukat syntymäpäivälahjaksi jo ennakkoon; eivätkö olekin mainiot? Pikkukaverini, neiti A (alias 'totuudentorvi') taisi kyllä jo laulaa näiden olleen suunnitellut jonkun aivan toisen jalkaan, mutta minusta nämä kyllä kuuluvat minun tassuiluihin.

K I I T O S Tiiina!

* * *

Jokihelmisimpukan Helmi Junika muisti minua kunniamaininnalla - kiitos kovasti! Nämä ovat ihan mukavia, vaikka oma hommansa on muistaa laittaa eteenpäin :]

Minä lähetän mainetta ja kunniaa eteenpäin näille blogeille,
joilla on minulle päivittäin merkitystä:

Stannan elämää
Siskon touhuja on hyvä seurata virtuaalisesti nyt, kun harvemmin tavataan livenä.

Yliveto
Toinen sisko ja työporukka neuloo, ompelee ja ahkeroi mahtavia juttuja!


Ja vielä kolme kotoista, visuaalista blogia:

Teetä ja tarinaa

Tunnelmaa

Hölöpölö

Tiedoksi:

1.You have to nominate 5 blogs,which havent has awards before.
2.Each of the blogs must have a purpose!
3.The nominated blogs must make a link back to this page!
4.The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.

[KAMALAA MUST-MUST-MUST TEKSTIÄ!]

Virhevirhevirhe!

M A T O N N U K K A A.

Miksi, voi miksi en hankkinut digijärkkäriäni vasta gradun palautuksen jälkeen? Nyt maailma avautuu minulle vain ja ainoastaan kuvina, ei ollenkaan tieteellisenä tekstinä tai sivunasetuksina. Vanhaan kameraan kohdistunut intohimo ja veljellisyys vaihtoivat kohdetta sinä hetkenä, kun uusi kamera astui taloon.

V I I R I V E H K A A

Yhtäkkiä pitikin alkaa vanhaa kameraa pyöritellessä miettiä, että mistä tämän saikaan päälle ja miten sitä aukkoa säädettiinkään - anteeksi hyvä toveri, mutta sinut on juuri hylätty.

K Ä S I N U K E N P Ä I T Ä

Kameraa valitessa tutkin ja vertailin muutamien eri merkkien vastaavia malleja, soittelin liikkeisiin ja kysyin mielipiteitä eri myyjiltä. Loppujen lopuksi punnitsin käsissäni kahta eri kameraa, ja tajusin haluavani omistaa juuri tämän: CANON EOS 400D:n.

R E K O P E K O N K A N S S A S C R A B L E A

Millä te muut kuvaatte?
Löytyykö joltakin kenties sama peli?

Y Ö T E E T Ä

Tässä postissa siis uudella kaverillani räpsittyjä testikuvia - kovin on vielä hakusessa koko touhu, mutta eihän kukaan ole seppä syntyissään? Tämä viimeinen kuva on toisen kaupungin kodin keittiöstä yöhämärällä otettu kuva.