maanantai 17. maaliskuuta 2008

Satunnaisia totuuksia, osa 1

  • Yksi ensimmäisiä Viena K:lle sanomiani lausahduksia oli:
"Vähänkö mää muutan sun kans sinne!"
(Tähän Viena K.: "Olin kyllä ajatellut muuttaa yksin."
Loppu onkin historiaa.)


  • Muutimme taloon yhdessä Viena K:n kanssa, mutta emme tunteneet toisiamme ollenkaan. Tämä kuva on otettu sinä päivänä kun muutimme Heitteille, noin puolitoista vuotta sitten:



  • Taloon muutti meidän kanssa myös löytöeläinkodista ostettu diivamainen kissanainen, jolla ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, että me olimme MAKSANEET SIITÄ, saati sitten että me TIESIMME sen olleen ennen navettakissa. Varpu käytti saamansa uuden mahdollisuuden häikäilemättä hyväksi, ja käyttäytyi kuin r o t u n a i n e n.
Sitten Varpua ei enää tullut - h e i h e i rakas kisu!




  • Heitteillä ei ole nettiä, eikä ole tämän blogin aikana ollutkaan, joten päivitysten epätasaisuus johtuu siitä (ja Klara Gradusta).

  • Nimi "Heitteille jättäytyneiden hotelli" on väännetty osoitteesta, ja on meillä jatkuvassa käytössä. Kun ollaan kotona ollaan heitteillä, kun mennään kotiin mennään heitteille.



Ai niin -
talo on purkukuntoinen ja homeessa
ja ilman meitä se olisi
t ä y s i n h e i t t e i l l ä.

9 kommenttia:

Villakiana kirjoitti...

Niin hurmaava talo!

Junika kirjoitti...

Ihan mielettömän hurmaava talo! Olen joskus haaveillut itsekin moisesta heitteille jättäytymisestä heitteille jätettyyn, mutta aina on elämässä tullut muuta eteen. Sitten joskus, ehkä, kun mut jätetään heitteille.

maijja kirjoitti...

Häkellyn aina näistä kehuista - ihanaa, että joku oikeasti näkee saman kuin me! Niin monet ihmettelee talon asumiskelpoisuutta...

Anonyymi kirjoitti...

Ihan on pakko kysyä:Mitä Varpulle tapahtui?

Anna Emiliaana kirjoitti...

Järki sanoo niin vastaan, mutta kun tunne on toinen... Ehkä hieman jopa kadehdin rohkeuttanne heitteille jättäytymisestä. Itsellä tulis varmaan niin pahat allergiat päälle, että olis olo hankalaa. Mutta talo on kaunis. Hurjan kaunis omalla karulla ja aidolla tavallaan. Terveisiä Klara Gradulle. Toivottavasti sillä pyyhkii hyvin..

maijja kirjoitti...

Melita; Varpua ei vaan tullut enää. Minä uskon (sen kissan tuntien), että lähimailta löytyi jokin lempeä mummo ja kermaa ja silakoita, tai pulskempia hiiriä! Se on selviytyjä tyyppiä ;)

anna emilia; Tarkennus tuohon homeeseen, että pesutilat ovat rapakunnossa ja kukkivat iloisesti. Itse oon allerginen vaikka mille, mutta heitteillä en ole reagoinut mitenkään. Itse "asuintilat" tuulettuvat varsin hyvin, eikä ongelmia ole. Klara Gradu kiittää :)!

jori kirjoitti...

Tuossa on juuri sellaista lumoa ja vanhoissa taloissa on aina joku oma henkensä mitä uusissa ei vielä ole. Muuttaisin välittömästi täältä kliinisestä 2000-luvun pakettitalosta tuollaiseen, vanhaan, kauniiseen ja omia tarinoitaan kertoilevaan miljööseen. Pitäkäähän rakkaastanne heitteille hurmurista hyvää huolta=)

17 neliötä kirjoitti...

Ihana söpö talo! Minäkin toivon, että Varpu on vain muuttanut, ettei ole käynyt kurjasti.

Elina kirjoitti...

Talo on kyllä viehko kaikessa rappiossaan ja sinun tarinasi taloon muuttamisesta mainio!