sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Aina on tultava kotiin




Oli ihana lumiloma!




(Mutta sen sanon, että minen hihä ennää ikinä.
2h, 7km, maksimisyke 180 ja keskiarvokin reilusti yli 140.
Ei kai pumpun kuulu tuollaista tuon kauempaa kestääkään?

H U H H U H.)

4 kommenttia:

Anna Emiliaana kirjoitti...

Tervetuloa takaisin. Keväthangilla hiihtelyhän on suorastaan nautinnollista ja se lettujen syöminen kotakahviloissa välillä..nam...

Elina kirjoitti...

Näyttää ihanalta sinun loma! Kaivoin suksisukset eilen esille ekaa kertaa tänä talvena ja rankkaa työtä se hiihtely oli vaikka tasaisella järven jäällä lykinkin menemään. Mutta kova hinku olisi uudestaan, lupaavat vaan surkeaa keliä ensi viikolle...

Anonyymi kirjoitti...

Pienenä tyttönä rakastin hiihtämistä mutta huonoa oli se että isä pakotti sunnuntaisin hiihtokilpailuihin - halusi minusta varmaan jotain Kirvesniemeä ja aina oli verenmaku suussa maalissa.Nyt hiihtäisin taas ihan vapaaehtoisesti vaan eipä täällä Helsingissä onnistu.Kyllä sinäkin varmaan vielä joskus hiihdät - uskon näin.

jori kirjoitti...

Vautsi mitä tykkylunta puissa - Ja huiditko menemään laudalla? Tahtoisi kokeilla, mutta kun ei osaa lasketellakaan eikä juuri hiihtää kun on viheriöivillä nurmilla kasvanut - snif