Eilen illalla, siinä hereillä olon ja u n e n satumaisessa välimaastossa, säpsähdin hereille - täysin hereille.Korvassani oli jotakin pientä, rapisevaa, ikävän tuntuista ja
todellat o d e l l a kutsumatonta:
I H R A K U O R I A I N E N.
todellat o d e l l a kutsumatonta:
I H R A K U O R I A I N E N.
Kyllä vain.
Korvassani.
Varmaan vain katon kärpäset tietävät hyppäsikö kuoriainen korvaan tahallaan vai vahingossa, minä en itseasiassa edes välitä tietää. Kippasin otuksen pois kuuloluuristani ja toivotin sille hyvätloppuelämät - kunhan se elelisi muualla kuin minun korvassani.
5 kommenttia:
Yäääääk, yääääk. Ylimääräiset pikkueliöt on sitten ällöjä.
Varmana tahallaan!!
Hui... Kuulostaa ja näyttää pelottavalta, kuinka iso tuollainen on?
Ihan riittävän iso; about 4-8mm.
Riitaisa yksilö, se ei tahtonut millään pois korvasta.
Joo, meillä on joskus törmätty myös vastaaviin otuksiin. Mieheni on aina ollut JÄRJETTÖMÄN intsikkana kaikkiin öttiäisiin eikä hätkähdä vaikka olisi suu täynnä murkkuja, veikkaisin(biologi hänestä pitikin joskus kai tulla)!... Minä kyllä puolestani kavahdan kaikkea pientä liikkuvaa! Viimeisin trauma oli ruokakaapin jauhokuoriais-epidemia! Sen jälkeen olen suhtautunut kaappiin aikas neuroottisen pelonsekaisesti...
Lähetä kommentti