sunnuntai 27. tammikuuta 2008

Kaksi hautaa


Päivä kaunein sammuva on,


kukka kuolee korvaamaton.


Kun päättyy tää,
muisto vain jää.








Kun päättyy tää,
m u i s t o
vain jää.













Raskas on rakkaita matkaan saattaa!

3 kommenttia:

tuike kirjoitti...

Niin on. Muistui kuvista ja sanoista mieleen viime kesä. Lienet lukenut blogistani. Suru muuttuu ikäväksi ja kaipaukseksi, niiden kanssa on hiukan helpompi elää kuin puhtaan surun. Sure rauhassa, muistele rakkaitasi. Yksin ja yhdesä niiden kanssa, jotka tunsivat heidät. Minun surussani toivat suurta lohtua ihmiset, jotka ovat muistelleet rakkaitani.

Unknown kirjoitti...

Voin yhtyä tähän täysin. Syy löytyy blogistani. 9.2 tulee olemaan yksi raskaimmista päivistäni:(

Anna Emiliaana kirjoitti...

Toivon sinulle voimia suruun, tulevan jo aistittavissa olevan kevään toivoa ja valoa..

Sinunkin blogisi on hieno. Vierailenpa minäkin täällä jatkossa varmasti..