- Ennen heitteille muuttamista asuin kahdentoista (12!) hengen solussa. Asuntoni koko oli 13,5 neliötä, ja viihdyin m a i n i o s t i . Tosin ensimmäinen siellä sanomani asia oli
"Ä I T I mää en VOI jääjä tänne!!!"
- Vanhassa asunnossa minulla oli kaikenlaisia kämppiksiä. Monesta sain hyvän ystävän, mutta on monta sellaistakin josta en saanut. Ihana unkarilainen Marianna, kamalat alati kokkaavat kiinalaiset, mahtava militaristi-Sini, omituinen mangatyylinen m i k ä s e n n i m i n y t o l i k a a n, sitten se outo tyyppi jonka poikaystävä loisi meillä... ja monta ystävää. 12 outoa ihmistä yhdessä keittiössä - ongelmallista. Viihdyin siellä 2,5 vuotta ja vielä epäröin pois muuttaessa; tuleekohan minun tänne ikävä? Entä jos se talo onkin ihan kamala?
- Talo on osittain ihan kamala. Totuuksien ensimmäisessä osassa paljastin homeongelman. Tämä onkin kinkkinen asia, sillä eihän sitä tutkittu ole. Talo on rakennettu 1920-luvun lopussa, ja sitä on laajennettu 'elintaso-syylällä' joskus 70-luvun lopussa. Laajennus on tehty ihan ihmeellisesti köpöstellen ja varmasti verrattain edullisesti. Pesuhuoneessa on tippunut laattoja seiniltä, ja alta paljastuu karmiva totuus: laatoitus on tehty lastulevylle. Siis SUORAAN LASTULEVYLLE. Ei kosteussulkuja, ei mitään kovin virallista. Laasti tippuu laattojen mukana, ja alta paljastuu mädäntynyt levy, jota pitkin (ja lävitse) vesi valuu suoraan lattiarakenteisiin. Eipä tuo ole menoa haitannut! Kumpikaan meistä ei ole oireillut mitenkään, ja ongelma on rajoittunut pesutiloihin. Ja tämä kaikki oli kutakuinkin tiedossa jo muuttaessa - meitä ei siis ole huijattu.
- Talossa on ennen meitä asunut ainakin tanssija-koreografi, ortodoksisen kirkon kanttori ja jokin muukin opiskelijatyttökaksikko.
- Minä en osaa luoda silmukkaa neuloakseni, mutta jos joku muu luo silmukat niin osaan kyllä neuloa oikeita silmukoita (kutsutaankohan niitä noin? Sellaisia perus-silmukoita.) Kerran onnistuin kuitenkin tekemään yhden lapasen! Siitä on nyt 12 vuotta. Opettaja sanoi äpelle, ettei kaikkien tarvitsekaan osata kaikkea - minun taitoni ovat kuulema muualla.
- AI NIIN, me asutaan tietysti vuokralla.
5 kommenttia:
Huh, jopas on ympätty ihmisiä soluasuntoon. En ole aikaisemmin edes kuullut, että on olemassa 12 hengen soluja!
Keltainen talonne vaikuttaa ihanalta, homeongelmasta huolimatta. Talo on vaan jotenkin tosi kaunis.
Sun juttuja on kiva lukea.
Vanhoilla taloilla on siis ne omat tarinansa - epäreilua! Siinä on asunut hirmuisen mielenkiintoisia ihmisiä. Huh kumpa löytyisi joku tuommoinen vanha ja ihana talo niin pistäisin vaikka huomenna pakaten kaiken
Oon ihan vähän kateellinen sun asumismuodosta...vaikka oonkin tyytyväinen kerrostaloasuntooni ja mulla on kaunis koti. Kirjotat tosi kivasti!
Niin ja minäki asuin vaihdossa ollessa kommuunissa. Meitä vaihtareita oli 8 ja talon omistajat oli eläkeläispariskunta. Se oli omalla tavallaan tosi ihanaa, ja välillä on niin ikävä niitä ihmisiä, että tekee kipeää. Enkä voi olla yhteydessä niihin, kun en halua ikävöidä koko ajan jotakin jonnekin...
Lellu & Sanna 25;
Kommuuniasumisessa on puolensa - kyllä minäkin monesti kaipaan entisiä kämppiksiä, tosin niiden kivoimpien kanssa olen kyllä vielä tekemisissäkin. On paljon hyviä muistoja!
Jori;
Talo on kyllä tosiaan kerrostunut asukkaidensa mukana, esimerkiksi ovien päällä on pieniä ikoneita muistona siltä kanttorilta jne. Ihmisethän niitä tarinoita tekevät - uusiinkin taloihin!
Jos siellä on homeongelmaa tai peseytyminen kertakaikkiaan mahdotonta, niin kyllähän vuokranantaja on siitä vastuussa.
Siellä kyllä näyttää ihanalta, vanhoissa taloissa on juuri sitä ihanaa elämän ja aikakausien makua! Täälläkin saa arvailla, että mitähän se edesmennyt pariskunta on ajatellut, kun on tämän häkkyrän rakentanut, ja tämänkin. :-)
Lähetä kommentti