Voiko olla enemmän addiktoivaa aikasieppoa?
Yöunet? Mitä niistä, pelaan
v i e l ä
y h d e n
p e l i n.
Seuraa nolo tunnustus:
Kaiken huippu on kyllä se, että iltaisin ennen nukahtamista silmissäni vilkkuu tuttu vihreä pöytä ja kortit. Pelaan o i k e a s t i mielessäni siihen saakka, että nukahdan. Eikä siinäkään vielä mitään; yleensä jaan itselleni aika huonot kortit!
y h d e n
p e l i n.
Peli on tietenkin aina yritettävä saada läpi - ja jottei se olisi liian yksinkertaista, pyrin purkamaan pata-pakan viimeiseksi. Eli jos saan pelin neljällä maalla läpi, mutta viimeisenä vilkkuukin hertat niin kyllä mättää ja patittaa.
Seuraa nolo tunnustus:
Kaiken huippu on kyllä se, että iltaisin ennen nukahtamista silmissäni vilkkuu tuttu vihreä pöytä ja kortit. Pelaan o i k e a s t i mielessäni siihen saakka, että nukahdan. Eikä siinäkään vielä mitään; yleensä jaan itselleni aika huonot kortit!
Ihime touhua.
2 kommenttia:
Tutulta kuulostaa, siis tuo mielessä pelaaminen... Ja sekin että kortit ei ole parhaat mahdolliset. Meillä ollaan sairaina joten odotahan vain, kyllä se sinuunkin tarttui. Santella nosti kuumeen ja hengitys käy ahtaaksi, huomenna päivystykseen... jee jee
Jokaisella on omat oudot hetkemme, itse nään syksyisin nukkumaan käydessäni suppilovahveroita silmissäni ennen kuin nukahdan.
MM
Lähetä kommentti