Heitteille jättäytynyt

MUUTIN!

2008-05-20T18:39:00.004+03:00

MAIJJA löytyy TÄÄLTÄ.

Katselee huonettaan kuin aikeissa palata.
Valoisa kevätaamu lumikuun puolessa välissä
tuuli kävelee seinälautojen raoista
humisee pirtistä pirttiin.

Sinitaivas kääntyy lattiaksi
nostaa kalliolta syliinsä
kantaa, kuljettaa
kuin lasta.

Pohjalla kimmeltää tämän hetken valo.

(Runoiltu maaliskuussa 2008, lähtötunnelmaa jo silloin.)

Nyt hiljaa kun tapahtuu.

2008-05-14T13:01:00.002+03:00

Shhh...

...palaan pian uusin kuvioin!

Hiphip Hurraa!

2008-05-12T13:02:00.004+03:00

Tänään tuli tekstari, jossa minun kerrottiin olevan tervetullut yksiin pääsykokeisiin. Jejee! Vielä odottelen josko saisin kutsun kolmeen muuhunkin hakemaani. P I R I S T Ä V Ä Ä ! Varsinkin sen kaiken ennakkotehtäviin nähdyn vaivan, valmistumisstressin, muuton... jälkeen.

[yhdenlaisen omakuvan palanen]

Minut on hylätty.

2008-05-10T16:10:00.006+03:00

Kävin torstaina oletettavasti

ja toivottavasti

viimeistä kertaa Heitteillä. Olin kaupungissa hoitamassa gradu-asioita, kävin samalla kurkkaamassa postilaatikkoon ja sisällekin. Talo oli tyhjä. Ei huonekaluja, ei jaloissa kiehnäävää kissaa, ei puiden rasahtelua pesässä. Oli outo haju; Heitteillä haisi vanhalta talolta, sellaiselta ummehtuneelta vintiltä. EI KOSKAAN ENNEN haissut tuollaiselta!

Olin muuttanut pois kuusi päivää aiemmin, ja tuntui kuin olisin ollut jossain surullisessa vieraassa talossa. Kurkistelin vähän sinne ja tänne, eikä tuntunut juuri miltään. Istuin hetken, mutta sitten juolahti mieleen, että mitäs minä tässä istun. Koko kaupunki tuntui oudon vieraalta! Asuin siellä 4 vuotta, mutta yhtäkkiä minut oli kuin puklattu ulos. Koululla käydessäkin piti hetki miettiä: missäs täällä olikaan vessa? H A L O O. Koko päivän mieltä vaivasi höhlä olo, joka kotimatkan aikana vaihtui ensin surumieleksi, sitten helpotukseksi.

Minä pidin ja pidän siitä kaupungista, voisin mielihyvin palata joskus vaikka ikiajoiksi, mutta nyt taisi olla liian varhaista.

Olisi pitänyt odottaa edes yksi täysi viikko.

Ehkä selkänsä kääntävä, kolkko vastaanotto oli talon tapa heittää hyvästit? Tai sitten se sanoi, että menehän nyt jo - onhan tämä nähty.

Hei hei sitten, ihana koti.

Oodi Viena K:lle

2008-05-05T21:16:00.007+03:00

Kaksi runoa,

ensimmäinen toukokuulta 2007
jälkimmäinen toukokuulta 2008.

(!!! Katsokaa nyt mikä meininki tuossa kuvassa!!! Viena, oot parasta hassuttelu seuraa, tai silleen et hei vaan * hui okei kaikki on vaan ihan okei moi! Terkkui Piukkerilt sinne Hietsuun.)

Kaltevan lattian 1

Rosoisen elon, kaltevan lattian,

ruuanlaiton ja kiehuvan kattilan,

kylmän suihkun, kissan,

puun kannon, aamupissan,

minä sytyttämässä pesää,

odottamassa kesää,

ja saunan löylyn hämärän,

yön kähmän, aamun kämärän,

hiljaisen huopaisen oven,

entisessä elämässä olleen loven,

roudan nostaman kuistin,

dementian ja huonon muistin,

imuroinnit, aukaisut pellin,

liitutaulussa viesti hellin,

eteisen komeron, vintin kolinan,

viimeisten lämpimien solinan

kun katoavat uumeniin,

alas alas viemäriin,

nämä muistan, myös keltaisen,

synkän, yksinäisen,

jonne eloa, väriä, valoa,

huurteista aamunkajoa

minä asumaan jäin

- yllättäin-

ja seuraakin sain

kun sinne kissan hain,

nivalalaisen, navettamaisen,

diivan kissanaisen,

sen muistan ja naurattaa,

ei voisi edes aavistaa

että punaviini, tee ja maito

kissan korvat, kuuntelemisen taito

elämästä elämää tekee,

ja muistan kotimatkat, naapuritalot,

tarkoin säästetyt koivuhalot,

vieraskirjaan kirjatut sanat,

puhutut lauseet, syödyt munat

ja ne lättykestitkin ja synttärikiisselin,

pitämättä jääneen kuutamolla-pelin,

kuiskaukset illalla lävitse huovan,

kynttilän tunnelmaa tuovan,

keltaisen talon

lumoavan valon

ja sen halun olla elossa nyt,

yksinkertaisesti heitteille jättäytynyt,

väkevä tuulten koettama kivi

elämä muovaisi rivit

minut

ja kaiken lisäksi minä muistan sinut.

Kaltevan lattian 2

Entä evakkosiskot, muistatko heidät?

Inkerin ja Vienan

– siis meidät –

entä muistatko mitä on olla

omalla kartanolla,

olla oman taivaan alla,

olla varpaat kaltevalla lattialla,

olla joka ilta yökylässä toisillaan,

olla kotileikkejä kodissaan.

Olla missä helvetissä milloinkin

ja hassutella vielä silloinkin

kun on itkua auringon valossa;

viimeinen päivä tässä talossa.

Muista.

Vain kolme minuuttia runoon tarvitaan
ja kyllä me vielä tavataan!

J O T A I N, osa 2

2008-05-04T21:07:00.009+03:00

Jotain on nyt kyllä jäänyt kertomatta...

Se talo, josta tämä blogi löyhästi kertoo, tyhjentyi asukkaistaan toissa päivänä.

Viena K:ta kutsui maailma, minua toisen kaupungin koti. Piun uudesta kodista kerroinkin jo aiemmin. Evakkosisaruus Heitteille jättäytyneiden hotellissa oli sidoksissa opintoihin; tarvittavat opintoviikot alkavat olla kasassa, gradut kansissa ja maturiteetit kirjoitettuna. Viena Karjalainen ja Inkeri Suomalainen (alias Maijja) pakkasivat kapsäkkinsä kipein mielin.

TAMMIKUU 2007

TOUKOKUU 2007

TOUKOKUU 2008

Ihanat ajat unelmien kodissa ovat siis takana - miten käy blogin? Eihän tätä v o i lopettaa! En vain osaa päättää jatkaako täällä uusin nimin ja ideoin, vai perustaako rinnalle uusi? Se selvinnee kohta. Muutama päivä taitaa mennä miettiessä!

Ottaa aikansa tottua tähän talottoman elämään.

J O T A I N, osa 1

2008-05-03T21:19:00.012+03:00

Nyt on sattunut "jopas nyt jotakin" -asioita. Paljon. Siitä hiljaiselo!

Melkoinen näky odotti minua Heitteillä viime sunnuntaina:

tavarat kannettu ulos
ikkunat irti / repsallaan
matot kuraisia ja sikinsokin
verhot pois ikkunoista
vaatteet pois kaapeista, naulakoista ja hyllyistä
täkit ja viltit siellä täällä
...

Ja se HAJU!
S a v u n h a j u .

Kaikkien aikojen harvinaisimmat vieraat jäivät minulta näkemättä...

Sadun nimi on

Savikko ja S E I T S E M Ä N palomiestä.

(Joo-o, nyt kalpeni ihrakuoriaisetkin tämän harvinaisuuden rinnalla!)

Onneksi meillä ei palanut, mutta hormissa oli jonkinlainen ilmalukko ja talo täyttyi savulla. Ensimmäisenä paikalle oli marssinut kartanon poikki entuudestaan tuntematon mies tutustumisrepliikkinään: "Älä pelkää, minä olen palomies." Tarinan seuraavat vaiheet:

kaksi paloautoa ja seitsemän palomiestä,

ikkunat veks,

tavarat ulos,

talon tuuletusta useita päiviä,

kolmannen kamarin lattialla nukkumista,

pyykinpesemistä konekaupalla,

ja lopulta selviytyminen.

Se on ohi! Enää ei haista savulta.

Minähi!

2008-04-25T18:42:00.012+03:00

Keltaisen talon

eteisessä on keltaiset kumisaappaat.

Eteisestä pääsee vessaan, jossa on keltainen meikkipussi

ja (muun muuassa...) keltalaatikkoinen hiusväri.
Toku muutama (yhdeksän, totta puhuen) muukin.

Keltaisen talon keittiössä keltaista ruuassa,

keltaista seinässä

ja keltaista touhuissa.

Keittiön läpi mennään minun makuuhuoneeseen

keltaisiin pehkuihin

keltaisen kissaherran kanssa.

Tavallista tärkeämpi päivä

2008-04-23T10:11:00.004+03:00

Laitoin mekon. O h h o h !

Nyt se lähti

2008-04-22T11:47:00.002+03:00

Klara Gradu.

Esitarkastuksessa.

Voi jospa koko tekele voisi olla kuin tuo kuvan Latvialainen juna;

risainen, rähjäinen, suruttomasti omanlaisensa ja viimenäkemisen jälkeen POISSA!

Pahoin pelkään, että minä ja Klara tavataan vielä. Huomenna ainakin tutkielman esittelyn merkeissä, ja torstai-aamuna maturiteetin muodossa.

T s u k u t s u k u vaan!

Riika; E V Ä S T Y S T Ä.

2008-04-18T13:09:00.014+03:00

Viena K. oli touhunnut huoneeseen odottamaan skumppapullon, suklaalevyn ja ruusun synttäreideni ja matkamme kunniaksi.

OOO mikä ihana yllätys!

Aspara teahouse.

Joku kuuba-pubi vanhassa kaupungissa.

Ruokaa kaikille!

Amelie-teehuone.
Huomatkaa kaikki tämä ihana idea käyttää virkattua pannulappua taimikäspylpyrätuonytsittenonkaan lasinalusena!

Amelie.

Dominoa I love you:ssa.

Punkkua ja tillisipsiä radan varrella matkalla Siguldaan

- mutta tämä onkin jo toinen tarina!

Banana colada ja mojito Pietarin kirkon vieressä olevassa pikkuravintolassa.

Fridays.

Aspara - tämä oli maailman ihanin teepaikka, johon oli pakko tulla uudestaan. Kaupungissa oli kolme 'saman sarjan' eri paikkaa, joista yksi yli muiden. Voin laittaa koordinaatteja, jos löytyy kiinnostusta!

Olutta uusissa meripihkasormuksissa Riian kentällä.

PS:
Kyllä me tehtiin muutakin kuin juotiin.
Me myös syötiin! Ja syötiin muutakin kuin kakkuja...
Käytiin monissa mielenkiintoisissa ravintoloissa, kahviloissa ja kuppiloissa.
Näitäkin voin vinkata, jos joku on matkaamassa Riiaan.

Ja Merjalle superkiitos hyvistä vinkeistä!

Riika; E S I M A K U A.

2008-04-17T11:53:00.008+03:00

Satunnaisia totuuksia, osa 4

2008-04-11T18:44:00.008+03:00

Heitteille jättäytyneiden hotelli kuhisee nykyään niitä kutsumattomia vieraita! Millä niistä pääsee?! Hyviä neuvoja otetaan vastaan.

Talossa on kaksi kerrosta, tosin yläkerta toimii vain varastona. Alakerrassa on kylmäkuisti, eteinen, wc, pesuhuone, sauna, tupa ja kolme huonetta. Yksi kamareista on minun, toinen Viena K:n ja kolmas on vain. Sitä kutsutaan yksinkertaisesti 'kolmanneksi kamariksi'. Nämä kuvat ovat kaikki minun kamaristani.

Talon keittiössä on valurautainen kotiliesi ja minun ja Vienan kamareissa pönttöuunit. Kolmas kamari on uuniton, joten siellä tuppaa olemaan vähän vilpoisempaa. Lisäksi meillä on muutamia irtopattereita, joita pidetään päällä vähän miten raaskitaan.

Minun sänkyni on melkein sähkötaulun alla, joten iltaisin nukahdan vienoon raksutukseen... tosin yleensä tuo raksutus vie yöunet - tuntuu kuin joka älähdyksellä raha karkaisi lompakosta!

Täytin tänään 23 vuotta. Mitä sinä olisit arvellut?

Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa olevaan kaappiin olen r a k a s t u n u t . Se oli talossa jo minua odottelemassa, kun muutettiin puolitoista vuotta sitten. Soitin vuokranantajalle eilen ja kysyin saada ostaa kaappia... Aikoo tulla jonain päivänä vilkaisemaan. Minun täytyy vielä peilin edessä hioa taktiikkaani: yritän tietysti esittää sen olevan arvoton, mutta hyvää hyvyyttäni voisin viedä sen lojumasta. Tunteet piiloon!

HUOMENNA LÄHDEN RIIKAAN!

Palaan ensi viikolla,
kaikkea hyvää kaikille siihen saakka :]

Kiirekiirekiire

2008-04-10T13:49:00.006+03:00

Kiirettä pitää, mutta elossa olen.

Oikein harmittaa, kun ei ehdi/voi suorittaa päivittäiseksi rutiiniksi muodostunutta blogikierrosta. Aika menee kadonneiden opintoviikkojen metsästämiseen, Klara Gradun kanssa painimiseen ja kaikenlaisiin kotitouhuihin...

Netittömänä tahtoo jäädä paitsioon toisten blogien päivityksistä, mielenkiintoisista keskusteluista ja kommentoinnin arvoisista kuvista, saati sitten oman elämänmenon raportointi kuvin ja sanoin. Kauhukseni huomaan, että t a l o k i n meinaa vauhdissa unohtua:

LUPAAN JA VANNON NÄYTTÄVÄNI KUVIA HEITTEILTÄ!

Elämässä on tänä keväänä monenlaisia muutoksia;

niistä pienin ei ole Piun tuleva uusi koti.

Rakasrakasrakas herra kissa pääsee viettämään kissanpäiviä kadonneen Pertti-kisun paikalle osa-aikais-avomiehen vanhemmille, eli minun appi- ja anoppikokelaille. Arvatkaa vain kuinka mahtavaa se on! Ihan älyttömäntajuttoman simoerkkihimo-hienoa,

saan pitää tuon karvakuonokissan vielä elämässäni! Pikku-Piun.

Niin se aika menee.

2008-04-06T17:32:00.003+03:00

Eilen keitin ennakkoon syntymäpäiväkahveja siskoille, äpelle, isille, Rekopekolle ja mummulle toisen kaupungin kodissa. Hulinaa! En todellakaan ole mikään leivonnaisten leipoja, joten oli melkoinen homma saada pöytä notkumaan. Uuni oli kuumana varmaan viisi tuntia, kun osa-aikais-avomiehen kanssa leivottiin kaksi täytekakkupohjaa, juustokinkkupiiraisia, ananas-kookoskakkua, tonnikalapaistosta ja savumuikkupiirakkaa. Oikeastaan se oli ihan mukavaa, mutta toisaalta myös masentavaa... Kakkupohjiakin tehtiin kaksi sen vuoksi, että ensimmäinen oli ihan luttana (eipä sillä, niin myös toinen). Juustokinkkujutut olivat aika muodottomia, mutta maukkaita kyllä!

Onnekseni minulla on monta muuta taitoa joilla rehennellä - ei kaikkien tarvitse olla superkondiittoreita superkakkuineen supertoimivissa keittiöissään supertäydellisine etikettitaitoineen.

Uutta ja vanhaa vihreää

2008-04-05T11:13:00.008+03:00

V A N H A A V I H R E Ä Ä
Heitteille jättäytyneiden hotellissa.

Tämä viesti tulee jo toista kertaa:

Älä...

...unohda...

...muistuttaa kasvien kastelusta ja rakastamisesta.
TEIN SEN TAAS!

* * *

U U T T A V I H R E Ä Ä
toisen kaupungin kodissa.

Tiiina antoi minulle nämä sukat syntymäpäivälahjaksi jo ennakkoon; eivätkö olekin mainiot? Pikkukaverini, neiti A (alias 'totuudentorvi') taisi kyllä jo laulaa näiden olleen suunnitellut jonkun aivan toisen jalkaan, mutta minusta nämä kyllä kuuluvat minun tassuiluihin.

K I I T O S Tiiina!

* * *

Jokihelmisimpukan Helmi Junika muisti minua kunniamaininnalla - kiitos kovasti! Nämä ovat ihan mukavia, vaikka oma hommansa on muistaa laittaa eteenpäin :]

Minä lähetän mainetta ja kunniaa eteenpäin näille blogeille,
joilla on minulle päivittäin merkitystä:

Stannan elämää
Siskon touhuja on hyvä seurata virtuaalisesti nyt, kun harvemmin tavataan livenä.

Yliveto
Toinen sisko ja työporukka neuloo, ompelee ja ahkeroi mahtavia juttuja!

Ja vielä kolme kotoista, visuaalista blogia:

Teetä ja tarinaa

Tunnelmaa

Hölöpölö

Tiedoksi:

1.You have to nominate 5 blogs,which havent has awards before.
2.Each of the blogs must have a purpose!
3.The nominated blogs must make a link back to this page!
4.The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.

[KAMALAA MUST-MUST-MUST TEKSTIÄ!]

Virhevirhevirhe!

2008-04-01T08:32:00.008+03:00

M A T O N N U K K A A.

Miksi, voi miksi en hankkinut digijärkkäriäni vasta gradun palautuksen jälkeen? Nyt maailma avautuu minulle vain ja ainoastaan kuvina, ei ollenkaan tieteellisenä tekstinä tai sivunasetuksina. Vanhaan kameraan kohdistunut intohimo ja veljellisyys vaihtoivat kohdetta sinä hetkenä, kun uusi kamera astui taloon.

V I I R I V E H K A A

Yhtäkkiä pitikin alkaa vanhaa kameraa pyöritellessä miettiä, että mistä tämän saikaan päälle ja miten sitä aukkoa säädettiinkään - anteeksi hyvä toveri, mutta sinut on juuri hylätty.

K Ä S I N U K E N P Ä I T Ä

Kameraa valitessa tutkin ja vertailin muutamien eri merkkien vastaavia malleja, soittelin liikkeisiin ja kysyin mielipiteitä eri myyjiltä. Loppujen lopuksi punnitsin käsissäni kahta eri kameraa, ja tajusin haluavani omistaa juuri tämän: CANON EOS 400D:n.

R E K O P E K O N K A N S S A S C R A B L E A

Millä te muut kuvaatte?
Löytyykö joltakin kenties sama peli?

Y Ö T E E T Ä

Tässä postissa siis uudella kaverillani räpsittyjä testikuvia - kovin on vielä hakusessa koko touhu, mutta eihän kukaan ole seppä syntyissään? Tämä viimeinen kuva on toisen kaupungin kodin keittiöstä yöhämärällä otettu kuva.

Satunnaisia totuuksia, osa 3

2008-03-28T13:22:00.005+02:00

Aloittaessani tämän blogin, oli kuontaloni musta kuin ebenpuu. Nyt se on vaalea kuin lumi...no ei aivan. Mutta vaalea kuitenkin.

Silmieni väri on kukertavan kirjava - en oikein tiedä vastatako kysyttäessä niiden olevan vihreät, ruskeat vai oranssit. Mitä näistä voi sanoa;

Minun ja osa-aikais-avomiehen kameraperhe kasvaa tänään uudella tulokkaalla: digijärkkärillä. Pitkään hautunut, mutta hetkessä harkittu hankinta. Mahtavaa. Nyt kun olisi vielä aikaa opetella käyttämään sitä! En kuitenkaan aio luopua vanhasta pelistäni (Canon s2 IS), sillä olen yhä kuin vastarakastunut tähän kameraan.

Minusta on ihanaa, että se kamala lumimyrsky on O H I ja tilalla kaunis, keväinen aurinko.

TERVETULOA
VIIKONLOPPU!

"Sateenkaari"

2008-03-26T11:29:00.004+02:00

Tällä kuvalla
voitin 100 e
(handred juros, juu nou)
käytettäväksi kenkäkauppaan
toisen kaupungin kodin paikallislehden kisasta.

Lauantaina katuja tallaa yksi onnellinen uusissa kengissään!
Siellä pohojoispohojammaalla, siis.

Elämä muistaa joskus o p i s k e l i j a a k i n. Oon tuon kenkäasian vuoksi ollut jo viikon ihan hekumoissa, joka toinen suusta pääsevä lause liittyy kenkiin, ja joka toinen siihen, että saan ne kengät lompakkoa raottamatta (ei sillä, että siellä mitään olisi. Eilenkin kirjakaupassa myyjä kysyi: 'Tarvisitko muuta?' Vastasin, että 'Voi kaikenlaista - mutta rahaa ei ole muuhun...)! Yhdet satasen k e n g ä t, tai sitten viidet kahdenkympin kengät, tai sitten viisikymmentä kenkälusikkaa. Viena K:lle hehkuttaessa vaihtuu murrekin sujuvasti pissikseksi: "Siis tajuutsä, satku kenkiin kamoon! Siis tiätsä niil saappail vaan."

Kyllä voi nainen iloita kamerasta ja kengistä!

Vaihteeksi väreissä.

2008-03-25T15:29:00.003+02:00

Nöyrät pahoitteluni herkkähipiäisille lukijoille, mutta meillä oikeasti kirjoitetaan pohojalaisia sanontoja liitutauluun. Tuo sopii mahottoman hyvin graduntäyteisiin hetkiin!

Piun kanssa kahdestaan

2008-03-20T13:18:00.009+02:00

Oi, tämä kissa minua
r a k a s t a a !

Katsopas mikä matto. Ihanat värit tosiaan!

Raikasta, reipasta ja pirteää pääsiäistä kaikille!

Minä vietän sen rakkaan ystäväni Annen kanssa tunnelmoiden ja heitteille jättäytyneiden hotellin mummolamaisesta rauhasta, hyvästä ruuasta ja makoisista naurunremakoista nauttien. Sinä ihana kevät, tervetuloa.

Satunnaisia totuuksia, osa 2

2008-03-19T10:31:00.006+02:00

Ennen heitteille muuttamista asuin kahdentoista (12!) hengen solussa. Asuntoni koko oli 13,5 neliötä, ja viihdyin m a i n i o s t i . Tosin ensimmäinen siellä sanomani asia oli

"Ä I T I mää en VOI jääjä tänne!!!"

Vanhassa asunnossa minulla oli kaikenlaisia kämppiksiä. Monesta sain hyvän ystävän, mutta on monta sellaistakin josta en saanut. Ihana unkarilainen Marianna, kamalat alati kokkaavat kiinalaiset, mahtava militaristi-Sini, omituinen mangatyylinen m i k ä s e n n i m i n y t o l i k a a n, sitten se outo tyyppi jonka poikaystävä loisi meillä... ja monta ystävää. 12 outoa ihmistä yhdessä keittiössä - ongelmallista. Viihdyin siellä 2,5 vuotta ja vielä epäröin pois muuttaessa; tuleekohan minun tänne ikävä? Entä jos se talo onkin ihan kamala?

Talo on osittain ihan kamala. Totuuksien ensimmäisessä osassa paljastin homeongelman. Tämä onkin kinkkinen asia, sillä eihän sitä tutkittu ole. Talo on rakennettu 1920-luvun lopussa, ja sitä on laajennettu 'elintaso-syylällä' joskus 70-luvun lopussa. Laajennus on tehty ihan ihmeellisesti köpöstellen ja varmasti verrattain edullisesti. Pesuhuoneessa on tippunut laattoja seiniltä, ja alta paljastuu karmiva totuus: laatoitus on tehty lastulevylle. Siis SUORAAN LASTULEVYLLE. Ei kosteussulkuja, ei mitään kovin virallista. Laasti tippuu laattojen mukana, ja alta paljastuu mädäntynyt levy, jota pitkin (ja lävitse) vesi valuu suoraan lattiarakenteisiin. Eipä tuo ole menoa haitannut! Kumpikaan meistä ei ole oireillut mitenkään, ja ongelma on rajoittunut pesutiloihin. Ja tämä kaikki oli kutakuinkin tiedossa jo muuttaessa - meitä ei siis ole huijattu.

Talossa on ennen meitä asunut ainakin tanssija-koreografi, ortodoksisen kirkon kanttori ja jokin muukin opiskelijatyttökaksikko.

Minä en osaa luoda silmukkaa neuloakseni, mutta jos joku muu luo silmukat niin osaan kyllä neuloa oikeita silmukoita (kutsutaankohan niitä noin? Sellaisia perus-silmukoita.) Kerran onnistuin kuitenkin tekemään yhden lapasen! Siitä on nyt 12 vuotta. Opettaja sanoi äpelle, ettei kaikkien tarvitsekaan osata kaikkea - minun taitoni ovat kuulema muualla.

AI NIIN, me asutaan tietysti vuokralla.

Satunnaisia totuuksia, osa 1

2008-03-17T08:27:00.010+02:00

Yksi ensimmäisiä Viena K:lle sanomiani lausahduksia oli:

"Vähänkö mää muutan sun kans sinne!"
(Tähän Viena K.: "Olin kyllä ajatellut muuttaa yksin."
Loppu onkin historiaa.)

Muutimme taloon yhdessä Viena K:n kanssa, mutta emme tunteneet toisiamme ollenkaan. Tämä kuva on otettu sinä päivänä kun muutimme Heitteille, noin puolitoista vuotta sitten:

Taloon muutti meidän kanssa myös löytöeläinkodista ostettu diivamainen kissanainen, jolla ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, että me olimme MAKSANEET SIITÄ, saati sitten että me TIESIMME sen olleen ennen navettakissa. Varpu käytti saamansa uuden mahdollisuuden häikäilemättä hyväksi, ja käyttäytyi kuin r o t u n a i n e n.

Sitten Varpua ei enää tullut - h e i h e i rakas kisu!

Heitteillä ei ole nettiä, eikä ole tämän blogin aikana ollutkaan, joten päivitysten epätasaisuus johtuu siitä (ja Klara Gradusta).

Nimi "Heitteille jättäytyneiden hotelli" on väännetty osoitteesta, ja on meillä jatkuvassa käytössä. Kun ollaan kotona ollaan heitteillä, kun mennään kotiin mennään heitteille.

Ai niin -
talo on purkukuntoinen ja homeessa

ja ilman meitä se olisi

t ä y s i n h e i t t e i l l ä.

Elossa ollaan

2008-03-13T10:36:00.002+02:00

Voi kun tämä kodikas puuhailu Piun kanssa keittiössä olisikin viime päiviltä!

EHEI,

se on minun kaverini Klara Gradu joka pitää hyppysissään näinä aikoina. Ei ole ollut aikaa kodikkaaseen eikä puuhakkuuteen eikä juuri mihinkään. Aamut alkavat tappavan aikaisin ja päättyvät pimeältä - gradun lisäksi huhkin yhä ennakkotehtävien, puuttuvien opintoviikkojen, äänikirjaprojektin (olen äänenä runoäänikirjassa), sosiaalisen elämän, hillittömän käsillä tekemisen halun ja julkisten paineiden välimaastossa. Keväiseen tapaan pää pursuu ideioita, harmi vain ettei yksikään niistä liity Klaara Graduun tai opintoviikkoihin...

...mutta eilenpä varattiin Viena K:n kanssa matka Riikaan!

Onpahan jotain odotettavaa.

NYT:
ryhdytäänpä hommiin.

Aina on tultava kotiin

2008-03-09T17:17:00.004+02:00

Oli ihana lumiloma!

(Mutta sen sanon, että minen hihä ennää ikinä.

2h, 7km, maksimisyke 180 ja keskiarvokin reilusti yli 140.

Ei kai pumpun kuulu tuollaista tuon kauempaa kestääkään?

H U H H U H.)

Kuusamo - nyt kutsuu mua Kuusamo...

2008-03-03T16:53:00.012+02:00

Ruka 2005

Lumileikkeihin!
Blogitus riippuu netistä - epäilen pientä katketta?

Tässä satunnaisotanta vanhoja
ja vielä vanhempia lumiseikkailuja eripuolilta Suomea.

Ruka 2004

Tahko 2007

Ruka 2005

Kalajoen hiekat 2007

Iso-Syöte 2003

Kotimäki 2004

Iso-Syöte 2007

Eikähän se ole perinne eikä mikään, ellei kymppiviikolla pääse kelolle vohvelille, tietysti mastolta metsän kautta laskien. Loman vietossa perinteitä vaalien maijja, äpe, iska ja rekopekko.

Loppukevennyksenä wanha kuva, muistaakseni Ylläkseltä. Siellä ne on maijjan, Stannan ja Tiiinan ja muutaman muunkin talavilenttarit ja monot sulassa läjässä. Muistatteko siskot - tämä taisi olla se reissu, kun lapsilla teki mieli karkkia; sitä haettiin pölysalmiakkitikkarit kilometrien takaa. :D

Täältä tullaan,
R U K A T U N T U R I!

Meillä ei ole liesituuletinta.

2008-03-01T12:20:00.006+02:00

PS:
Katsokaapas kuka tässä loikoilee ikkunalaudalla!
Kukapa muu kuin kutsumattoman korvavieraani toveri,
Lauri Lajikaveri.

Kotoa kotiin taas

2008-02-26T10:04:00.004+02:00

Täällä sitä ollaan taas; täysin heitteillä.

Viena K. lähti Helsinkiin hummailemaan, joten minä ja Piu vietetään hiljaiseloa kahdestaan. Aiemmin kirjoittelin puuongelmastani, joka on nyt ratkaistu meidän kannaltamme taloudellisesti: olemme kuskanneet puita vanhempien luota säkki kerrallaan! Nyt kun Viena K. on pari päivää poissa, taidan vetäistä hänen huoneensa verhot (Heitteillä ei ole väliovia ;] ) kiinni ja lämmittää vain omaa kamariani. Jejee - taas mennään monta viikkoa noilla säkillisillä!

Toisaalta oli kivaa viettää viikko kotona halitusten

(niinkuin meidän v i e r a s k i r j a a n k i r j o i t t a m i s k y n ä t),

toisaalta taas - voi jessus että se vaan on mukavaa olla taas kotosalla!

Maijjan keittiö kokeilee

2008-02-23T22:10:00.003+02:00

Tästä ei ole tulossa ruokablogi,

eikä myöskään pirtelöblogi,

mutta yksi pirtelöaiheinen posti vielä,

jooko?

Heitteille jättäytyneiden hotellin toinen emäntä, Viena K., kehui minulle tekemäänsä avokado-kurkkupirtelöä - kuulema raikasta ja ihanaa. Avokadon ystävät ovat yleensä ennakkoluulottomia ruuan suhteen; minä myös.

Alempaan lasiin ajoin avokadoa, kurkkua, vichyä ja vähäsen sitruunamehua...

...raikasta? HYI.

Ylempään lasiin lisäsin edellisen satsin lisäksi banaanin ja kiiwin...

...raikasta! NAM.

Mikä on s i n u n hyvä pirtelöreseptisi?

[Kävijälaskuri raksuttaa - uskonko sitä? Onko siellä hiljaisuudessa joku?]

Toisen kaupungin koti

2008-02-22T13:39:00.002+02:00

Tämä koti on paikka, jossa m i n ä saan jäädä aamuisin nukkumaan.
Ja minä nukun p i t k ä ä n, jos mahdollista.

Tänä aamuna kymmeneen.

Tämä koti on paikka, jossa laitan kaiken pirtelöksi. Varsinkin aamupalan.

Tänä aamuna se sisälsi

banaanin
k i i w i n
appelsiinin
ja
v i c h y ä .

Tämä koti on paikka, jossa aloitan projekteja huomattavasti enemmän kuin lopetan. Olen luonteeltani vahvasti i n n o s t u v a i n e n .

Tänä aamuna maalasin pottuja.

Tämä koti on paikka, jossa valoa tarjoaa vanhat puhelinluettelot

- tänä aamuna lampun valoa ei kylläkään tarvittu.

Ihanaa, v a l o i s a a perjantaita kaikille!

Ihime homma

2008-02-21T21:32:00.003+02:00

Kuka kumma on keksinyt spider-pasianssin?
Voiko olla enemmän addiktoivaa aikasieppoa?

Yöunet? Mitä niistä, pelaan

v i e l ä
y h d e n
p e l i n.

Peli on tietenkin aina yritettävä saada läpi - ja jottei se olisi liian yksinkertaista, pyrin purkamaan pata-pakan viimeiseksi. Eli jos saan pelin neljällä maalla läpi, mutta viimeisenä vilkkuukin hertat niin kyllä mättää ja patittaa.

Seuraa nolo tunnustus:
Kaiken huippu on kyllä se, että iltaisin ennen nukahtamista silmissäni vilkkuu tuttu vihreä pöytä ja kortit. Pelaan o i k e a s t i mielessäni siihen saakka, että nukahdan. Eikä siinäkään vielä mitään; yleensä jaan itselleni aika huonot kortit!

Ihime touhua.

Toisen kaupungin kodissa

2008-02-18T11:25:00.006+02:00

Hillitön banaani päätyi hillittömän hyväksi banaanimansikkaruislese-pirtelöksi.

Niinkuin monet opiskelijat, minäkin asun montaa kotia. Perjantaina lähdin kotoa, menin suoraan kotiin käymättä ollenkaan kotona! Vaatteet kolmessa kaapissa - aika monimutkaista toisinaan.

Nyt siis minun ja osa-aikais-avopuolison kaupunkikaksiossa, josta en ole tainnutkaan vielä kertoa? Ihana yhteinen koti, aivan erilainen kuin Heitteiden hotelli.

Pieni varoituksen sana kuitenkin kaikille osa-aikais-yhdessä-asujille:

Ä L Ä unohda erikseen mainita kukkien kastelusta ja rakastamisesta.
muoks: siis KUKKIEN rakastamisesta :D Minä unohdin. Seurauksena pahasti harventunut, harmaantunut ja hoikistunut kaveri.

Kuvapäiväkirja

2008-02-17T16:25:00.013+02:00

T O R S T A I

Iltasella yllätyvieraita: kaksi oppilasta kävi syömässä keksit ja suklaat, ihastelemassa sanojensa mukaan "huvikumpumaista" elämänmalliamme ja ihmettelemässä 'kuinka te ikinä voitte muuttaa täältä pois?'.

Hyvä kysymys - vetää h i l j a i s e k s i.

Vielä iltasemmalla kolme kaverusta juhlivat kuka mitäkin.

Tietysti kotosalla ja kalsareissa.

P E R J A N T A I

Heitteille jättäytynyt matkasi pohojammaalle. (en sentään kävellen!)
KEVÄT TULEE!

Perjantai-iltana sain musisointi kaveriksi kummipoijjaan.

L A U A N T A I

Aamupäivä pihalla äpen, Tiiinan ja lasten kanssa.
Hrrrr sitä röllimajaa!

Tunnistatko penkin? ;)
Onneksi se on saanut vähän lunta seurakseen!

Illalla kuvasin pottuja. Anna Emilia ei ole ainut ennakkotehtäviä ideoiva - täälläkin kuumeisesti suunnitellaan, toteutetaan ja tuskaillaan monien eri koulujen ja tehtävien kimpussa.

S U N N U N T A I

Hillitön banaani (jos ei kuva riitä kertomaan, niin sama luvuilla: 30cm)
eväänä t e a t t e r i t r e e n e i h i n .

Puuhakkaat päivät pohojammaalla jatkuu vielä hetken,
joten seuraavatkin merkinnät lokikirjassa todennäköisesti
täältäkäsin m a a i l m a a .

Aena myöhäsä

2008-02-15T19:31:00.003+02:00

Myöhästyneet

- mutta sitäkin mukavammat -

ystävänpäivä terveiset!

Arkeen kätkeytyy paljon

k a u n i s t a .

2008-02-12T12:07:00.000+02:00

Tehtiin lasten kanssa

a v a r u u k s i a .

Minun silmilläni katsoen oli aika a v a r t a v a a huomata,

ettei kaksoistunnissa ehdi sekä saada aikaan että siivota...

...ellei sitten opettaja siivoa itse.

20 vesikippoa, 40 sivellintä, 10 pientä väripalettia, 6 suurta väripalettia.

Meni muuten 35 minuuttia. Jejee.

Tässä vaihtelun vuoksi vielä suttuinen kuva Heitteiltä sisältä. Ajatuksissa muhinut sängynpaikan vaihtaminen sai lisäpuhtia kutsumattomasta

k o r v a v i e r a a s t a n i .

Kutsumaton vieras

2008-02-08T18:38:00.001+02:00

Eilen illalla, siinä hereillä olon ja u n e n satumaisessa välimaastossa, säpsähdin hereille - täysin hereille.

Korvassani oli jotakin pientä, rapisevaa, ikävän tuntuista ja
todellat o d e l l a kutsumatonta:
I H R A K U O R I A I N E N.

Kyllä vain.
Korvassani.

Varmaan vain katon kärpäset tietävät hyppäsikö kuoriainen korvaan tahallaan vai vahingossa, minä en itseasiassa edes välitä tietää. Kippasin otuksen pois kuuloluuristani ja toivotin sille hyvätloppuelämät - kunhan se elelisi muualla kuin minun korvassani.

Jos olisin...

2008-02-05T14:53:00.000+02:00

puu, olisin terhakka ja pirteä pihlaja...

kukka, olisin pulleroposkinen k u l l e r o...

juoma, olisin lämmittävä hopeatee...

auto, olisin satavarma D a t s u n 120...

eläin, olisin kettu kaikkine karvoineen...
(tosin hius-asioissa olisin kameleontti ;])

ääni, olisin harakan raakunta...

väri, olisin r u s k a n sävyt...

vaate, olisin läheisyydenkipeä kaulaliina...

hedelmä, olisin kirpakka karambola...

ruoka, olisin lempän tulinen tomaattikeitto...

mauste, olisin pirtsakka sitruunapippuri...

lelu, olisin LEIKKI-IMULI :]

( n a p p a s i n tämän Sormustinkukasta,

nappaa sinä minulta ja kerro muru itsestäsi!)

Hard-working hill-billies

2008-02-01T09:27:00.000+02:00

Pair of hill-billies with pair of high-waisted jeans.

Kaksi hautaa

2008-01-27T17:28:00.000+02:00

Päivä kaunein sammuva on,

kukka kuolee korvaamaton.

Kun päättyy tää,
muisto vain jää.

Kun päättyy tää,
m u i s t o
vain jää.

Raskas on rakkaita matkaan saattaa!

P i l k e t t ä (silmäkulmaankinko?)

2008-01-23T15:10:00.000+02:00

Voi voi voi - polttopuut ovat loppuneet. Nyt on helppo, halpa, hyväntuulinen ja kotiinkantava halkokauppias haussa. Ongelma on todellinen!

V i i m e i s i ä viedään.

Jäljellä on enää s y l i l l i n e n vanhassa pärekorissa.

Piharakennuksessa on noin metrin korkuinen muhakerros, jossa on siellä täällä ihan polttokelpoisia puukalikoita. Osa kirjan, osa tulitikkurasian kokoisia. Sitä tuntee olonsa tulitikkutytöksi, kun kynsikkäät käsissään pyörittelee palikoita 'rantteelta', yrittäen löytää jotain poltettavaa. Noita noppia on noin säkillinen tai pari, eli korkeintaan parin päivän tarpeisiin.

Aamulla ei tarkene enää syödä jääkaappikylmää porkkanaa...

...pelkään sinisissähuulissani polttavani jotain korvaamatonta!

Aika lunastaa lupauksia?

2008-01-19T15:14:00.000+02:00

Blogilistaan kirjautuessa harkitsin kauan, miten Heitteillä jättäytyneen luokittelisin. Päädyin yltiöoptimistisesti seuraaviin:

asuminen
kuvataide
maalaaminen
k ä s i t y ö t
opiskelijaelämä
r u n o u s
tuunaus
valokuvaus
virkkaus

Onneksi en laittanut neulontaa!

Asumista, valokuvausta, opiskelijaelämää ja runoutta täällä on enemmän tai vähemmän löyhästi käsiteltykin, muut ovat kuin huomaamatta unohtuneet.

Vakaana päätöksenäni on lisätä asiaa elämäni muistakin puolista; erityisesti kuvataiteesta ja käsitöistä.

Minä olen, näettekö,

ilmassa on hetken minun henkeni.

Tuohon taivaan tuhkaan minä

astuin röyhkeän jonon askeleitani.

Sanat saavat jäätyä suuhuni,

pakkanen saa paimentaa,

talvi tulla turkkiini.

Hetken on ilmassa henki

alla talvi, askel, hanki

- kyllä minä olen.

Loppuun vielä harjoitteluluokan h u r m a a v a t harakat!

(Pakko myöntää, ettei harjoittelu tunnu yhtään hassummalta ;] )

Oo mikä kunnia.

2008-01-15T10:52:00.001+02:00

"Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."

Kiitos Squickie antamastasi kunniamaininnasta. Pidän itseäni yhä aika untuvikkona tässä blogittamisessa, ja jokaista kommenttia iloitsee ihan kuin ihmeen innoissaan: täällä K Ä Y kurkkijoita. Tuntuu mukavalta. Ja että joku oikein tahtoo erityisesti minua muistaa - ihanaa.

Itse lähetän tätä kunniamainintaa eteenpäin näihin mielenkiintoisiin blogeihin:

Ja viimeinen kunniamerkki menee Tiina-siskolle.

(tosin saat sen vasta kun uskaltaudut jakamaan parhaat reseptisi / Annin komeimmat kommentit / omat touhuilusi tai mitä ikinä blogisi sisällään pitäisikään. ASTU JOUKKOON :) )

Blogimaa = h y v ä m a a.

MUOKS: Jostain syystä ei suostu tulemaan välejä tähän tekstiin ja näyttää kamalalta. Viisikään entteriä ei tee mitään vaikutusta. Kamalaa. Voikohan flunssa tarttua tietokoneeseen?

2008-01-10T14:13:00.000+02:00

Tällä viikolla olen aloittanut viimeisen opintoihini kuuluvan harjoittelun, pahamaineisen ja pelottavan p ä ä t ö n.

Kyllä se on kummallista, miten välillä tuntuu, että...

Mennee sevon

2008-01-05T19:06:00.000+02:00

Bulgariassa on julistettu hätätila talvimyrskyjen ja kovan pakkasen vuoksi, sanottiin uutisissa. Montako t u h a t t a kilometriä etelämpänä Suomea Bulgaria on?

Silti siellä on talvi - meillä on kuuraa.

Mitä tämä tämmöinen on?

Vetää h i l j a i s e k s i .

Joulu meni jo.

2008-01-02T14:49:00.000+02:00

Viime päivät ovat menneet monenlaisissa mietteissä, päällimmäisenä kuitenkin suru nuoren sukulaisen suunnattoman surullisesta kuolemasta. Vuosikin ehti vaihtua kuin huomaamatta!

J O U L U .

Joulun ajan Heitteille jättäytyneiden hotelli oli hetken hiljainen. Itse olen yhä loman vietossa pohojammaalla; täysin heitteillä olen vasta viikonloppuna. Toisaalta on ollut ihana olla kotonakotona ja nauttia lomapäivistä ja jouluherkuista, toisaalta ikävä omiin nurkkiin on jo kova.

Joulu täällä lakeuksilla oli erilainen kuin aiemmat - l u m e t o n .

Jouluaamuisen kävelyn lumisaldo jäi heikoksi: yksi ainoa lumirinkeli!

E r i k o i n e n .

Selitys taitaa löytyä marraskuisen lumilinnan raunioista?

Perinteiden mukaisesti joulupäivä vietettiin vanhempieni luona. Jouluruokaa, pelailua, siskonlasten leikkiä ja mukavaa yhdessä oloa. Jännää silti, miten äkkiä j o u l u f i i l i s katoaa... Joulupäivänä oli jo vähän höhlä olo joululauluja pianolla soittaessa! Nyt tuntuu, että joulusta on ikuisuus.

Uusiin haasteisiin!

Toivon kaikille mukavaa ja merkityksellistä uutta vuotta 2008!

S a n a t o n suru

2007-12-28T23:01:00.000+02:00

Tätä viattomien lasten päivää Piukin suree.

Voimia kaikille,

mielellään annos minullekin.

(ja viekää joku tämä kysymysmerkki pois minun päästäni)

Hirvittävän pitkä ja piinallinen blogitauko katketkoot!

2007-12-21T10:30:00.001+02:00

Pitkähkö päivitysväli selittynee joulun kiireillä, netittömyydellä, runoesiintymisillä, matkustamisilla, ihanilla vierailijoilla
(Kiitos vielä käynnistä Saara, Katja, Saija ja Sari!),
opintojen viimerutistuksilla ja sijaisuuksien tekemisellä.

Viime viikkojen harvinaisen ihana rauha taltioituneena yhteen kuvaan:
Ollappa aina aamuisin aikaa nauttia, aikaa lukea, aikaa seistä peilin edessä ja aikaa kuunnella itseään; ottaisiko vielä kolmannenkin kupposen t e e t ä ?

Talo lämpiää puilla, ja siinä riittää mukavasti puuhaa. Silloin tällöin pidetään emäntäkumppanini kanssa hakkuutalkoot, ja hakataan puita kerralla useamman päivän tarpeisiin. Puuvarastomme alkaa kyllä uhkaavasti huventua, eikä muutenkaan olla ihan ongelmitta selvitty...

Tällainen viesti pärähti puhelimeeni Älä osta mitään päivänä:

"Kuule Inkeri, se on meän laetettava uus kirves.
Ejellinen meni poekki kahtoppa niittuota."

V O E !

Ei siinä auttanut muu kuin lähteä kirveenhakureissulle.
Uusi kirves on kyllä hieno ja tehokas.

Taas tarkenee.
Tuntuu oudolta, että tällaisilla melkein plussakelin ilmoilla joutuu lämmitäämään paljon enemmän, kuin kovilla pakkasilla. Kuulema johtuu kosteustasapainosta?
Siitä minä en tiedä mitään, paitsi että tarvitsen k a k s i p e i t t o a .

Kissaherramme Piu on muuten siitä erikoinen tapaus, että se pelkää yhtä asiaa vaille KAIKKEA. Piu pelkää

ääniä
aivastuksia
vedenkeitintä
vieraita, erityisesti miesvieraita
yllättäviä tilanteita
muutoksia
leikkimistä
syliin ottamista
pieruja
ompelukonetta
kolinoita, kilinöitä, kalinoita
...
melkein kaikkea.

Mutta Piu ei pelkää puiden hakkaamista.

Piu tulee ihan lähelle ja kiehnää jaloissa, kiehnää kirvettäkin vasten.
Pelkotila siirtyy kissasta puunhakkaajaan.

Läheisissä ihmissuhteissa Piu on pelkoihinsa nähden uskomattoman luottavainen ja hellä kissamies. Katti tulisi vaikka saman nahan alle, jos se olisi mahdollista. Se tulee niin lähelle kuin mahdollista, taiteilee kyljellään nukkuvan kaverinsa päällä jotta pääsisi mahdollisimman lähelle - mieluiten ihan iholle. On kyllä ihanaa, kun Piu rakastaa, mutta se on myös tukalaa. Kissa on v a l t a v a. Piu on melkein kultaisen noutajan kokoinen! Ei kuitenkaan lihava, vaan jäntevä ja lihaksikas.

Piu on kuin Hiiriä ja ihmisiä -kirjan Lennie: lempeä jättiläinen.

En uskalla liikkua!

Makoilen valtavan kissani alla

kuin en muuta voisi;

luotettu olo lämmittää.

Vihreät silmät suljettuna

kissa kyntää kynsillään

minun rintaani,

se kehrää.

Oi, tämä kissa minua

ihmistä rakastaa,

en uskalla liikkua.

Maijja 2007

Tomi Traktorin takana piilottelee
pieni KUMMItuseläin sekä jättiläismäinen isosisko.
Paljon jouluisia terkkuja siskon lapsille :)! Jouluna nähdään.

PS.
Suosittelen lämpimästi yläasteen opettajien sijaisuuksia kaikille niille, jotka tahtovat kohentaa itseluottamustaan ja pidentää bloginsa päivitysväliä.
Parantaa muuten myös haukkumasanojen tuntemusta.

Kauneimmat joulurunot ja -laulut

2007-12-05T12:44:00.000+02:00

JOULURUNO

Arvaas,
kun minä olin pieni pienoinen
oli minulla yksi toive Joululle.
Minä toivoin imurin sinisen.
I M U R I N !

Jos nyt kysyisit, niin
arvaa vaan kuuluisiko imuri minun
Joululle esittämiini pieniin toivomuksiin

eipä kyllä niin.
Minä Joulun valoa väriä tahtoa taikaa toivoisin
ja lahjaksi mieluiten villasukkia ja halauksia ottaisin
imurin jos saisin melkein suuttuisin

mutta
minä olinkin pieni pienoinen
ja Joululle pienoisen toivomuksen
minä imurin muodossa esitin,
en osannut toivoa joulun tunnelmaa
en väriä valoa ilosanomaa, en mitään jo olemassa olevaa

voi kunpa saisin leikkisen sinisen imurin.

Arvaa,
sain tuhat lahjaa.
Minä pienimmästä avaamisen aloitin
ja määrätietoisesti kohti isompia etenin
ja kyllä minä sen Joulun siinä menossa muistin
ja monenlaiset tunnelmat tunsin

mutta arvaa,
sen Joulun ihmeellisen taian minä
silloin kerran pienen pienenä koin
kun lahjoista isoimman avattuani
minä onnesta kaiuin ja onnesta soin,

ja minä tanssin ja lauloin
ja ympärillä kuulin kun kiireiset sydämet suli
ALVATKAA!
TÄÄLLÄ ON TE TININEN LEIKKINEN I M U L I !

MAIJA R.

10/ 2 0 0 7

Tervetuloa Kauneimmat joululaulut ja -runot tapahtumiin Kajaanissa!

Sunnuntaina 9.12 kello 18 Linnantauksen seurakuntakeskuksessa

Sunnuntaina 16.12 kello 18 Lehtikankaan kirkossa

Tehnyt löytöjä

2007-12-03T16:01:00.000+02:00

Monet ovat kertoneet blogeissaan omista kirppislöydöistään.
Tässä yksi tarina sulkeutuneesta löydös - y m p y r ä s t ä .

Ehkä Maailman Paras Löytö I K I N Ä :

Kengät, 2 euroa.
Kuin uudet.
Kuin jalkaani tehdyt.

Täydellisille kengille on tietenkin täydellinen pari:
laukku, joka on t a r k o i t e t t u niiden kanssa käytettäväksi.

Laukku löytyi Heitteiltä, komerosta.
Oikeastaan se komerokin on löytö, sillä se piiloutuu paneliseinään melko hyvin panelisessa puvussaan. Laukku siis odotteli minua komerossa.

Veska oli TÄYNNÄ edellisen omistajan kirjeitä,
jotka siirsin kuuliaisesti muovipussiin odottelemaan noutajaa.
Kirjeiden lisäksi laukussa oli monta pientä kullan väristä valokuvakehystä (niissä ei tosin ollut valokuvia, vaan ne samat hymyilevät naamat, jotka olivat kehyksissä olleet jo ostohetkellä).
Kahteen kehyksistä tein tussipesu-tekniikalla omakuvat.

Eli löytöjen löydöt;
Kengät, laukku, kehykset.

Pakkanen kiristyy - panokset kovenee

2007-11-29T17:58:00.000+02:00

Täsä on meijän vessa

2007-11-21T10:08:00.000+02:00

Heitteille jättäytyneiden hotelli on monin tavoin kummallinen asumus, vuosien saatossa täysin omanlaisekseen kerrostunut hauska talo, mutta yksi hilpeimmistä yksityiskohdista on ehdottomasti meijän v e s s a.

Vessaan mennään kylmästä eteisestä - hrrrr- komeron oven kautta.
K O M E R O N

O V E N.

(jos olet yli 165cm, kumarru.)

Vessa on kooltaan 100 x 130 senttimetriä,
ja siellä on kaikki tarvittava:
WC-pönttö, lavuaari, peili, valo ja patteri.
(ja lämminvesivaraaja, meikkipiipertimet ja fööni, tietenkin.)

Niilläkin jo p ä r j ä i s i .

Seinien väri aiheutti ensin tinnitystä, mutta siihenkin on jo tottunut. Oikeastaan utuinen vihreä sopii aika kivasti muiden tavaroiden oranssin ja punaisen kanssa!

Peräseinä on hiljalleen täyttynyt kuvista ja korteista.

Harmi vain, että ne ovat asioidessa selän takana...mutta on niistä iloa hampaita pestessä.

Oikeastaan Heitteille jättäytyneiden hotellin vessassa on aika paljon samaa Tunteellisen pupun vessan kanssa. Molemmat näyttäisi olevan pieniä ja ihania!

Ja tämä viimeinen hassutus näyttää kyllä perunalta, mutta se on

s a i p p u a !

Polttanut k y n t t e l i ä

2007-11-17T15:24:00.000+02:00

Tähän tuli r u u s u .

Tähän siipi e n k e l i n .

Tuuskannut

2007-11-15T18:30:00.000+02:00

On ollut jo k a u a n tarkoitus laittaa lisää asiaa, mutta on ollu aivan naurettavan pitkiä koulupäiviä (8-12h). Kaiken lisäksi koulussa on niin kylmä, ettei se voi olla ihmisoikeuksien mukaista... sitten kun
v i h d o i n
päivä on ohi, pitää vaan rääpästä tulet pesään ja käpertyä odottamaan lämpöä ja unta.

Syntyy aikavääristymiä. Sitä luulee kellon olevan viisi, kun se on yhdeksän.

Yhtenä iltana aioin alkaa katsomaan "Hiiriä ja ihmisiä" dvd:ltä, kun kello olikin jo yli kymmenen.
En sitten katsonutkaan. :(

Rankkaa.

Tässä kuitenkin yksi kuva karamellivärillävärjäyskokeilusta:

Paremmalla ajalla lisää, siihen asti h e i.

Touhunnut pihalla

2007-11-10T09:21:00.000+02:00

Kiitos paljon kaikille jotka ovat jo ehtineet kurkistaa Heitteille jättäytyneiden hotelliin. Joukossa taisi olla jokunen, joka on o i k e a s t i piipahtanut Heitteillä.

Tämä blogimaa vaikuttaa vielä vähän oudolta ja toivonkin saavani paljon hyödyllisiä vinkkejä ja 'tavoille opettamista'. Osaisiko joku vaikka heti kertoa, että pitääkö kysyä lupa ennen kuin lisää jonkun omaan linkkilistaan? Ystävällistähän se varmasti on, mutta myös aika työlästä... On paljon ihania blogeja, joihin haluaisin opastaa muutkin kurkistamaan.

Tässä syksyn tunnelmaa H e i t t e i l t ä .

Parasta Heitteillä olemisessa on ehdottomasti aamut. Ne aamut, kun keittiön kolmannelle jakkaralle hyppää Piu-kissa ja pussailee minkä kerkeää. Kiireettömät aamut jaffakeittiössä.
Kirjoitan enemmän talosta ja sen ominaisuuksista ja omituisuuksista pikimmiten.
Tärkein ensin:

Se ei ole k a u n i s ,
mutta se on kodikas.

Tässä vielä Piukeli sentään, voivoivoi.

Sekaan vaan.

2007-11-08T13:49:00.000+02:00

Aikani kaikkia kauniita, inspiroivia ja kannustavia blogeja luettuani päätin perustaa omani. Tervetuloa siis seuraamaan Heitteille jättäytyneen elämää! Tänne ajattelin laittaa kuvia ja sanoja elämästä, käsitöistä, kuvataiteesta ja runoudesta.

Asun keltaisessa rähjäisessä talovanhuksessa ja elän poikkeuksellista opiskelijaelämää. Aamut alkavat keittiön liedessä rätisevällä tulella, ja koulun jälkeen kotona odottaa talollisen työt.
Talon emännyyden jaan yhdessä kaverini kanssa, isännän paikkaa hoitaa arka kissaherra Piu.

P ä i v ä ä k ä ä n
en vaihtaisi pois.